Tulevaisuuden päätöksentekoamme ohjaa kaksi ilmeistä faktaa: resurssiköyhimpänä mantereena kiertotalouteen siirtyminen on Euroopalle kriittistä. Toiseksi, epävarmassa maailmassa tiedämme varmasti, että ilmastonmuutos tapahtuu – ja se tapahtuu nopeasti.

Suurin osa yrityksistä on tietoisia planetaaristen rajojen rikkoutumisesta ja kiihtyvästä ilmastonmuutoksesta. Merkittävimmät toimijat ovat jo radikaalisti politiikan edellä. Yhtä lailla sadat sijoittajat, edustaen tuhansia miljardeja euroja hallinnoitua varallisuutta, vaativat EU:ta säilyttämään korkean kunnianhimon tason kestävyyssääntelyssä.

Kestävyys on eurooppalaisten yritysten kilpailuvaltti. Liiketoimintamahdollisuuksien ilmeiset matalalla roikkuvat hedelmät löytyvät yhdistämällä vahva teknologinen osaamisemme esimerkiksi energia-, tekstiili- ja rakennusaloille. Suurin potentiaali on ennen kaikkea kiertotaloudessa, sillä meidän on tuotettava sama määrä asioita ja hyvinvointia kymmenesosalla resursseistamme ja päästöistämme. Kiertotalous ei ole vain tuotteiden kierrätettävyyttä, vaan esimerkiksi myös uusien palveluliiketoimintamallien kehittämistä. Tämä tietysti edellyttäisi mahdollistavaa sekä ennakoitavaa sääntely-ympäristöä.

Meidän on kiireesti saatava varamme ja investointimme suunnattua kohti kestävämpiä kohteita – jopa 70 % varoistamme on haitallisissa kohteissa kiinni. Ja meidän on saatava yritysten kannustimet tukemaan ilmastotoimia ja luonnon monimuotoisuuden edistämistä. Selkeän ja yhdenmukaisen kestävyysraportoinnin avulla sijoittajat voivat tunnistaa, mitkä sijoitukset ovat parempia ja kestävämpiä – ja yritykset tunnistavat vaikutuksensa ilmastoon, ympäristöön ja ihmisiin.

Suurimmat haasteet löytyvätkin poliittisesta ilmapiiristä. Venäjän hyökkäyssodan ja muuttuvan taloustilanteen myötä tämänhetkinen keskustelu pyörii sen ympärillä, että vihreä siirtymä on taakka, ja tätä taakkaa voidaan huoletta siirtää kauemmas tulevaisuuteen. Mutta ei syöpäleikkaustakaan kannata siirtää kahdella vuodella vain siksi, että mursit kätesi.

Sääntelyn purkamisen suurimpana haasteena onkin sen synnyttämä pitkän aikavälin epävarmuus yritysten ja sijoittajien toiminnalle. Ehdotetuilla muutoksilla lyömme mailalla päähän edelläkävijöitä sekä muutokseen jo panostaneita yrityksiä. EU:n kestävyyslainsäädäntöä heikentämällä yksinkertaistamisen nimessä, heitämme vauvan pois – mutta likavesi jää meille edelleen sangon pohjalle.