Kun EU-johtajat huhtikuussa vierailivat Turkissa, kameroiden edessä nähtiin nolo tuolileikki. EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen jätettiin ilman tuolia. Kahteen neuvottelutuoliin istahtivat Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel ja Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan.
Hämmentynyt von der Leyen ohjattiin kauemmas sohvalle. Sosiaalinen media risti tilanteen sohvagateksi.
Vahingosta tuskin oli kyse. Erdoğan tunnetaan provokaattorina. Tapauksen jälkeen turkkilaiset virkamiehet syyttivät sohvaskandaalista EU:n sisäistä valtataistelua.
Vahinko tuskin oli sekään, että vaille tuolia jäi juuri EU:n naisjohtaja. Erdoğan on aiemmin todennut, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo on vastoin luontoa.
Maaliskuussa Turkki erosi naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisesta Istanbulin sopimuksesta, koska se uhkaa ”perinteisiä perhearvoja” ja ”edistää homoseksuaalisuutta”.
Naisiin kohdistuva väkivalta on merkittävä ongelma Turkissa. Istanbulin sopimus oli yksi aiheista EU-vierailun asialistalla.
Von der Leyenin kohtelu osoitti jälleen, kuinka epäluotettava kumppani Turkki on EU:lle.
Erdoğanin politiikka on ollut vuosi vuodelta aggressiivisempaa.
Turkki käy sotaa kurdeja vastaan oman maansa lisäksi myös naapurimaidensa Syyrian ja Irakin alueella.
Vuonna 2019 maa ryhtyi poraamaan kaasua Kyproksen aluevesillä EU:n varoituksista huolimatta.
Maan sisällä ihmisoikeuksia, demokratiaa ja sananvapautta poljetaan entistä härskimmin.
Maaliskuussa tuli ilmoitus siitä, että maan kolmanneksi suurin puolue HDP aiotaan lakkauttaa. Viikko sitten alkoi oikeudenkäynti yli sataa kurdimyönteistä poliitikkoa ja aktivistia vastaan.
Oppositiopuolue HDP on puolustanut rauhanomaisesti kurdien, naisten, seksuaalivähemmistöjen ja työläisten oikeuksia.
Kaikesta tästä huolimatta EU ojentaa Turkille kättä. Syynä on EU:n ja Turkin välillä vuonna 2016 tehty pakolaissopimus, joka on päättymässä. Turkki lupasi pitää miljoonia Syyrian sodan pakolaisia maassaan, jos EU maksaa siitä.
Tällä Erdoğan nyt kiristää EU:ta.
EU ei voi seurata vierestä tällaista kehitystä. Ensimmäinen askel on lopettaa unionin turvapaikkapolitiikan häpeällinen ulkoistaminen. EU tarvitsee toimivan turvapaikkajärjestelmän, joka perustuu ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Tuolileikki Turkin kanssa ei sitä ole.
