The Wizard of the Kremlin
Olivier Assayas
Elokuvateattereissa nyt.
★★★
Moskovassa on mahtava meno 1990-luvulla. Bileet jatkuvat yöstä toiseen eikä kukaan nuku. The Wizard of the Kremlin kertaa, miten ahneet opportunistit luovat uutta Venäjää julman neuvostomaailman kummitellessa ympärillä.
The Wizard of the Kremlin on elokuvallisesti kömpelö mutta briljanttia viihdettä. Se perustuu Giuliano da Empolin kirjaan Kremlin velho (Docendo 2023). Paul Danon esittämä päähenkilö, tarinan kertoja Vadim, on fiktiota, mutta Vadimin hahmo kohtaa henkilögallerian, joka on jokaisen Venäjän politiikasta kiinnostuneen unelma. Pelissä häärivät kansallisbolševikkipuolueen, ”Natsbolin”, perustaja Eduard Limonov, mediamoguli Boris Berezovski, sairas presidentti Boris Jeltsin ja tietenkin KGB-mies Vladimir Putin, jota esittää hyytävän hyvä Jude Law.
Kansaa huijataan ja alistetaan, rahat jaetaan oligarkkien kesken ja Putinista tehdään tsaari. Jotta Kreml onnistuisi isoimmassa tavoitteessaan eli Venäjän nostamisessa maailman huipulle, täytyy kyykyttää Ukrainaa ja aiheuttaa kaaosta lännessäkin. Peliin tulee mukaan Yön sudet -prätkäjengin pomo”, itse Aleksandr ”Kirurgi” Zaldostanov, ja nettitrollitehtaan kuningas Jevgeni Prigošin.
Ymmärtääkseen tämän päivän Venäjää, leffa kannattaa nähdä, vaikka nyt onkin jo kulunut vuosia The Wizard of the Kremlin -elokuvan tapahtumista: uuden Venäjän synnystä Krimin miehitykseen vuonna 2014.
Elokuvan alku ja loppu ovat aivan eri paria, ja vaikka ratkaisu korostaa sitä, että itse kunkin juhlat ovat ohi, silti kertojan jaaritus alkaa häiritä, kun asiat eivät enää koske politiikkaa. Ehkä päähenkilö-Vadimin pohdinnat omasta, kuvitteellisesta elämästään toimivat syvällisinä mietintöinä paperilla, mutta valkokankaalle ne jäävät kovin ohuiksi.
Vadim olisi kiinnostava hahmo, jos hänen maailmansa avautuisi enemmän: Onko päähenkilö Vadim kuin Putinin mediakuiskaaja, pääpropagandisti Dmitri Peskov, vai tandemin ikuinen taaempi polkija, Putinin kanssa pääministerinä ja presidenttinä vuorotellut Dmitri Medvedjev? Vai onko hän ratkaisevia virheitä tehneen oligarkin, Boris Berezovskin, Venäjälle jäänyt peilikuva? Ehkä hän on kaikkia näitä.
Päähenkilölle kirjoitettu suloinen rakkaustarina tuo tarinaan jopa Tohtori Živagon elementtejä, jotka nekin saattavat tuottaa iloa lukijalle, mutta elokuvassa niiden merkitys jää arvoitukseksi. Ehkä ohjaaja Olivier Assayas kertoa, että oligarkitkin ovat vain ihmisiä. Tai ehkä rakkaustarina kaupallinen pakko, jonka on sisällyttävä elokuvaan kuin elokuvaan, jotta ne saadaan laajaan levitykseen.
Huipulla tuulee ja porukkaa karsiutuu.
Oligarkin asemasta ei erota, piiristä poistutaan kun kuollaan. Kuten Vadim miettii, kaikki mahdollinen on tehtävä tänään, sillä tulevaisuutta ei ole.
