Onhan se kätevää, kun pimeässä ja sateisessa marraskuussa saa maukkaan ruoan nopeasti kotiovelle. Eikä siitä tarvitse kuluttajana edes maksaa maltaita. Todellisen hinnan maksavat muut – ja kovimman hinnan yleensä haavoittuvassa asemassa oleva maahanmuuttaja.

Työperäisestä hyväksikäytöstä ja alustatalouden ongelmista on puhuttu pitkään. Siitä suuri kiitos kaikille, jotka ovat uskaltaneet kertoa tilanteestaan. Pelkkä medianäkyvyys ei kuitenkaan riitä asioiden muuttamiseksi, vaan tarvitaan tekoja.

Työperäistä hyväksikäyttöä ei ole kitketty ajoissa riittävällä voimalla. Keplottelijan riski jäädä kiinni on edelleen olematon ja seuraamukset mitättömät. Ei siis ihme, että alipalkkaus, kynnysrahat, valeyrittäjyys ja jopa ihmiskauppa on päässyt juurtumaan monelle eri alalle. Tietojemme mukaan tilanne ei ole muuttunut esimerkiksi nepalilaisissa ravintoloissa, vaikka hyväksikäytöstä on jopa annettu tuomioita.

Surullisinta on, kuinka vaikeaa uhrin on saada oikeutta. Edes vakavia rikosepäilyjä ei aina tutkita. Ammattiliitoilla ei ole kanneoikeutta. Tehokkaat matalan kynnyksen oikeussuojakeinot työoikeudellisiin riitoihin puuttuvat. Ainoa vaihtoehto on pitkä ja epävarma oikeusprosessi, joka ratkaisee vain sen yhden ihmisen tilanteen. Harva uskaltaa lähteä sellaiseen työnantajaa vastaan edes ammattiliiton tuella.

Esimerkkinä kysymys siitä, ovatko ruokalähetit työntekijöitä vai yrittäjiä. Eri viranomaiset ovat tehneet monia vastakkaisia tulkintoja. PAM vei vuonna 2021 Wolt-lähettinä toimineen jäsenen riidan käräjäoikeuteen. Asia oli vireillä yli neljä vuotta ilman, että asian käsittelylle saatiin edes päivämäärää. Lopulta Wolt maksoi kanteen mukaiset saatavat.

Korkein hallinto-oikeus antoi toukokuussa ennakkopäätöksen: lähettien työ täyttää työsuhteen kriteerit. Luulisi asian olevan tällä selvä, mutta ei.

Wolt ja Foodora eivät ole KHO:n ratkaisusta huolimatta muuttaneet lähettiensä sopimuksia työsuhteiksi. Ruokalähetit työskentelevät edelleen ilman työntekijöiden perusoikeuksia, kuten lomaa, sairasajanpalkkaa ja työsuojelua. Woltin perustajat ovat tienanneet miljoonia ja samalla alusta on heikentänyt lähettien toimeentuloa. Asia pitää ratkaista selkeällä lainsäädännöllä.

Meillä on kuluttajina vaikutusvaltaa, mutta rajalliset keinot saada tietoa työehtojen noudattamisesta. Vahvempi viranomaisvalvonta on välttämätöntä, mutta sekään ei riitä. Palveluja ja tuotteita ostavien yritysten ja kuntien pitää kantaa vastuu työehdoista omissa hankintaketjuissaan.

Työperäinen hyväksikäyttö on miljardibisnes. Se jatkuu niin kauan kuin joku siitä hyötyy. Kitketään se yhdessä!