Gazassa on Israelin sotatoimien tuloksena kuollut eri arvioiden mukaan 70 000 ihmistä. Heistä noin 20 000 on lapsia, noin 15 000 naisia. Ihmisten inhimillinen kärsimys on valtava. Sodan vastustus maailmalla kasvaa, mutta rauhanratkaisun toiveet pienenevät päivä päivältä Israelin pääministeri Netanjahun vauhdittaessa Gideonin sotavaunujen rynnistystä.
Gazan asukkaiden inhimillinen hätä korostaa Euroopan unionin roolia rauhanyhteisönä. Osaltaan tähän vaikuttaa myös Yhdysvaltojen nykylinjan kovuus ja epävarmuus niin Lähi-idän kuin Ukrainankin tilanteiden ratkaisemisessa.
Euroopan parlamentti on ilmaissut tukensa komission linjaukselle EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen osittaisesta jäädyttämisestä sekä pakotteiden asettamisesta Israelin äärinationalistisille ministereille ja väkivaltaisille siirtokunnille. Nämä päätökset ovat nyt jäsenmaiden valtionpäämiesten käsissä. He ratkaisevat, katsooko EU voivansa toimia, kun humanitaarisia periaatteita rikotaan räikeästi. Päätös tulee kertomaan paljon siitä, kuinka vakavasti EU ylipäätään suhtautuu omaan arvo- ja oikeusperustaansa.
Suomella on nyt mahdollisuus osoittaa, että se seisoo periaatteidensa takana. Valitettavasti merkit eivät ole rohkaisevia. Kun yli 150 YK:n jäsenmaata, keskeiset liittolaismaamme siinä joukossa, ovat jo tunnustaneet Palestiinan valtion, Suomi on jäänyt lähtökuoppiin. Suomi puhuu kauniisti Gazan inhimillisen hädän lopettamisen ja kahden valtion ratkaisun puolesta, mutta jättää todelliset teot tekemättä.
Suomen ulkopolitiikassa on Orpon hallituksen aikana nähty haluttomuutta tehdä ratkaisuja, jotka käytännössä edistäisivät niin Israelin kuin Palestiinankin kansojen yhtäläisten oikeuksien toteutumista. Mutta juuri nyt maailma tarvitsisi kokoaan suurempaa Suomea. Aloitteellista, oikeudenmukaisuuteen nojaavaa ja arvoistaan kiinni pitävää.
Jos kansainvälisen oikeuden loukkauksia katsotaan sivusta, ne toistuvat. Jos siirtokuntien laittomuutta ei kyseenalaisteta, laittomuus normalisoituu. Jos äärinationalistien hallitustyö Israelissa saa jatkua ilman seuraamuksia, radikalismi vahvistuu. Tätä kehitystä EU:lla, ja Suomella sen jäsenenä, ei ole varaa hyväksyä.
Kyse ei ole vain Lähi-idän tulevaisuudesta. Kyse on myös Euroopan uskottavuudesta. Jos EU:n ulkopolitiikka jää turhaksi puheeksi, sen kannanottojen moraalinen perusta murenee. Tämä taas heijastuu suoraan siihen, miten meitä kuunnellaan silloin, kun olemme puhumassa arvojemme tai turvallisuutemme puolesta.
Suomen tulee olla osoittamassa, että kansainvälistä oikeutta ei poljeta ilman seurauksia. Rauhan aikaansaaminen kahden valtion mallin pohjalta ei tapahdu puheilla, se tapahtuu teoilla. Siksi on aika tunnustaa Palestiinan valtio kuten maailman valtioiden valtaisa enemmistö on tehnyt. Tähän tunnustamiseen EU-parlamentin enemmistö kehotti kaikkia jäsenmaita syyskuisessa kannanotossaan.
Eero Heinäluoma
europarlamentaarikko, S&D
