Esittävä taideKirjoittanut Tuomas RantanenKuvat Mikki Kunttu

Kansallisteatterin Orwell-sovitus tekee ihmisten vallankumouksesta eläinten elinkautisen

Michael Baranin ohjauksessa maalataan seinälle eläinten riiston kronikkaa ja diktaattorin lakeijasta kuoriutuu nykyajan spin doctor

Lukuaika: < 1 minuutti

Kansallisteatterin Orwell-sovitus tekee ihmisten vallankumouksesta eläinten elinkautisen

Taistellessaan Espanjan sisällissodassa vasemmiston riveissä George Orwell turhautui stalinistien, trotskilaisten ja anarkistien keskinäiseen vihanpitoon. Tämän siivittämänä hän kuvasi Eläinten vallankumouksessa (1945) vertauskuvallisen eläintilan kautta Neuvostoliiton totalitarismin synnyn. Siinä vallanhimoinen sika Napoleon (Stalin) muuttaa vanhan siitossian Majurin (Leninin) idealismin sen irvikuvaksi, karkottaa sika Lumipallon (Torskin) maanpakoon ja alistaa farmin kaikki muut eläimet lammaslaumakseen.

Ajallisesta ja paikallisesta sidoksestaan huolimatta teos kuvaa yleispätevästi ihmisluontoon kuuluvaa autoritäärisyyttä ja laumasieluisuutta sekä erityisen ajankohtaisella tavalla poliittisen puheen ja propagandan lomittumista.

Michael Baranin Kansallisteatteriin ohjaamassa sovituksessa Orwellin klassisen tunnistettavaa diktatuurimallia ei ole ryhdytty sovittamaan oman yhteiskuntamme salakavalampaan manipulointiin. Sen sijaan faabeli on käännetty ympäri eikä lavalla nähdä yhtään eläintä. Kun kahlehditut ihmisvangit kertovat meille Orwellin tarinaa eläytyen vain osittain sen hahmoihin, syntyy vertauskuva tuotantoeläimistä, jotka lusivat edessämme omia elinkautisiaan.

Keskeisistä hahmoista Verneri Liljan Napoleonissa on harkitun annoksin Stalinin julmaa vainoharhaisuutta ja Marketta Tikkasen Lumipallossa Trotskin älyllistä energisyyttä ja monentasoista turhautumista. Erityisen tärkeäksi nousee Wenla Reimaluodon Vinkuja, jonka hahmossa ikiaikainen lakeijuus törmää tämän ajan poliitikkojen tekoja ja puheita lipevimmäksi veistelevään spin doctoriin.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Tärkeää symboliikkaa sisältää myös lavastus- ja pukusuunnittelija Tarja Simonen esityksen aikana täydentämä suuri taustakuva, jossa näytelmän tapahtumia kuvataan kuin luolamaalaukseen ikuistuneena sotaisan ihmiskunnan kronikkana. Samalla se näyttää tallentavan muistiin myös ihmisen eläimille aiheuttaman kärsimyksen historiaa.

Esitykset Kansallisteatterissa 27.3. asti. Näyttelijä Wenla Reimaluodon sekä puku- ja lavastussuunnittelija Tarja Simonen haastattelu löytyy Teatterin politiikkaa -podcastista.