4 400 metrin korkeudessa Perun Andeilla sijaitsevan Contongajärven rannoille ei riitä enää vettä. Järvestä johdetun kanaalin pitäisi kuljettaa vesi alempana sijaitseviin kyliin, mutta nyt sekin on tyhjä.
”Ongelmat alkoivat kaksi vuotta sitten, kun kaivosyhtiö alkoi tehdä ylängöillä lisää koeporauksia”, läheisen Challhuayacon kylän asukas sekä juristi Julio Rimac Damian sanoo.
Vastarannalla pilkottaa maailman suurimpiin sinkkikaivoksiin kuuluva Antamina. Sen keskeisiin omistajiin kuuluu Sveitsissä päämajaa pitävä monikansallinen kaivosalan jättiyritys Glencore.
Kaivos sijaitsee Andien vuoristossa, joka on hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n mukaan äärimmäisen haavoittuva ilmastonmuutokselle. Vuorijonoa peittävistä jäätiköistä jo yli 30 prosenttia on sulanut kokonaan ilmaston lämpenemisen vuoksi.
Vuoristojäätiköiden sulamisvesi on Andien asukkaille pääasiallinen veden lähde, ja siitä on pulaa jo nyt. Julion mukaan monet paikalliset pelkäävät, että yhtiö vie heiltä viimeisetkin vedet.
Kaivosteollisuus kuluttaa vettä monissa työvaiheissa kuten uuttamisessa, murskaamisessa, liuotuksessa ja rikastushiekan käsittelyssä, ja vedenkulutus vaihtelee mineraalin ja paikan mukaan. Suurin riski on korkean vesistressin alueilla, joihin Perun kuuluu.
Tästä huolimatta kaivosyhtiö aikoo laajentaa sinkin louhintaa alueella.
Sinkki – vihreän siirtymän komeetta
Perulla on maailman neljänneksi suurimmat sinkkivarat, joita on perinteisesti hyödynnetty etenkin auto- ja rakennusteollisuudessa.
Viime vuosina maan sinkkikaivoksilla on kuitenkin käynyt uudenlainen kuhina.
Vanhoja sinkkikaivoksia on avattu uudelleen ja olemassa olevia halutaan laajentaa. Vuodesta 2014 lähtien sinkin tuotanto on lähtenyt tasaiseen nousuun ja sen vienti on lähes tuplaantunut.
Taustalla vaikuttaa vihreä siirtymä.
Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan vihreän siirtymän mineraalien markkina käy nyt historiallisen kuumana. Vaikka sinkki ei yllä vielä markkinavirtojen kärkeen, odotetaan siitä vihreiden mineraalien nousukasta.
Vuonna 2022 sinkin markkinahinta kävi ennätyslukemissa – 4 400 dollarissa tonnilta.
Myös Maailmanpankki listaa sinkin yhdeksi tärkeimmistä mineraaleista ilmastonmuutoksen torjunnassa ja ennustaa sen kysynnän kasvavan 200 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.
Ennuste on vihreiden mineraalien korkeimpia. Vain alumiini ja rauta menevät sen edelle.
”Sinkkiteollisuuden tulevaisuus vihreässä siirtymässä näyttää hyvin kirkkaalta. EU-alueella odotamme sinkin kysynnälle 11 prosentin kasvua vuoteen 2050 mennessä”, arvioi kansainvälisen sinkkijärjestö IZA:n kestävän kehityksen johtaja Sabina Grund.
Sinkki suojaa metallia ja terästä ruostumiselta. Siksi sitä käytetään etenkin akkujen, aurinkopaneeleiden sekä tuulimyllyjen valmistuksessa. Kysyntää on riittänyt viime aikoina erityisesti tuulivoiman vaatiman teknologian tuotannossa.
Eniten tuulimyllyjä valmistaa tällä hetkellä Kiina, joka on maailman suurin vihreän teknologian tuottaja. Heti perässä seuraa kuitenkin EU, joka pyrkii vahvistamaan omavaraisuuttaan vihreässä siirtymässä.
Hämärä matka Eurooppaan
Peru on Kiinan jälkeen maailman suurin sinkkirikasteen tuottaja. Vuonna 2023 myös perulaisesta sinkistä suurin osa vietiin Kiinaan ja Etelä-Koreaan. Kolmanneksi eniten sitä päätyi Espanjaan. Myös Belgia ja Suomi ostavat perulaista sinkkiä.
Sinkin matka Perusta Eurooppaan kulkee laivalla meriteitse keskeisiin satamiin kuten Espanjan Avilésiin tai Hollannin Amsterdamiin. Niistä se lähetetään jatkojalostukseen sinkkisulattamoihin eri puolille Eurooppaa.
Tästä eteenpäin sinkin tarkka määränpää kuitenkin hämärtyy.
Euroopan suurimmat sinkkisulattamot ovat belgialainen Nyrstar sekä ruotsalaisomisteinen Suomessa sijaitseva Boliden Kokkola.
Eurooppalaiset sulattamot eivät kuitenkaan luovuta tietoja toimittajiensa alkuperästä liikesalaisuuteen vedoten. Myös EU:n ulkomaankaupan tullitilastot ovat salassa pidettäviä.
Perun tullista tietoja sen sijaan saa. Niiden mukaan suurimman osan Europpaan tuotavasta perulaisesta sinkistä ostaa Pohjois-Espanjassa sijaitseva Asturiana de Zinc -sulattamo. Myös sen omistaa maailman raaka-ainemarkkinoita johtava Glencore.
Glencoren osaomistama Antamina-kaivosyhtiö tuotti vuonna 2023 lähes 40 prosenttia Perun sinkistä eli se oli maan suurin yksittäinen sinkintuottaja. Siksi on todennäköisintä, että Espanjaan päätyvä sinkki on peräisin juuri Antaminan kaivokselta.
Pyysimme tätä juttua varten Glencorelta vahvistusta Espanjan Asturianassa jalostettavan sinkin alkuperästä. Yhtiö kuitenkin kieltäytyi kommentoimasta asiaa.
Vihreä siirtymä – kenelle?
Sinkkiteollisuus markkinoi sinkkiä ilmastoystävällisenä mineraalina. Perustelu on sinänsä järkeenkäypä: sinkattu pinta ehkäisee esimerkiksi tuulimyllyjen runkojen ruostumista ja pidentää niiden elinkaarta.
Mutta jos tarkastellaan sinkin tuotantoketjun alkupäätä, ilmastoargumentti alkaa rakoilla. Esimerkiksi Perun vihreä siirtymä ottaa vasta ensiaskeliaan.
Eikä EU tällä hetkellä jouduta asiaa. Sille sopii mainiosti, että se saa Perun kaltaisista raaka-ainetuottajamaista edullisia mineraaleja omaan kestävyyssiirtymäänsä, sanoo monikansallisiin korporaatioihin erikoistuneen tutkimuslaitos SOMO:n tutkija Bart-Jaap Verbeek.
”Tällä hetkellä EU kuitenkin ajaa sen verukkeella pitkälti omia talouden intressejään”, hän sanoo.
”Vihreän siirtymän tavoitteet ovat sinänsä hienoja. Mutta on muistettava, että koko maailman on siirryttävä päästöttömään yhteiskuntaan. Ei ainoastaan EU:n ja Kiinan”, Verbeek sanoo.
YK:n vihreän siirtymän periaatteet painottavat erityisesti globaalin etelän maiden oikeutta vähähiiliseen tulevaisuuteen. Myös EU:n vihreän siirtymän strategia on sitoutunut oikeudenmukaisuuteen.
Tällä hetkellä Eurooppaan tuotavaa sinkkiä kaivetaan kuitenkin alueilla, jossa ilmastonmuutoksesta maksetaan jo nyt kovaa hintaa.
Vuosi sitten Perun kongressi julisti kansallisen hätätilan 60 päiväksi maata koettelevan historiallisen kuivuuden vuoksi. Tilanne oli erityisen paha juuri Andien alueella, jonne sinkin tuotanto on keskittynyt.
Tutkimusten mukaan kaivostoiminta uhkaa myös voimistaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Kaivosten pölysaaste jäätikköalueilla voi nopeuttaa niiden sulamista. Chilessä kaivosten jätealtaat ja teiden rakennus ovat jo aiheuttaneet jäätikkökatoa.
Sinkin louhinnan ympäristövaikutuksia olisi mahdollista vähentää kasvattamalla sen kierrätystä. Tällä hetkellä arviolta vain 29 prosenttia globaalista sinkkivirrasta kierrätetään. Esteenä ovat puutteelliset kierrätysjärjestelmät, joiden kehittämiseen ei ole taloudellisia kannustimia.
Sinkin sivutuotteena terveysriski
Kaivostoiminta on aiheuttanut eri puolilla Perua myös muunlaista ympäristön pilaantumista. Näyttöä saastumisesta löytyy myös Antaminan sinkkikaivokselta.
Yhtiöllä on kontollaan yhteensä 67 ympäristörikettä vuosien 2008 ja 2023 välillä. Rikkeiden syynä on ollut muun muassa ympäristösaasteiden sallittujen rajojen ylitys sekä jätevesialtaiden vuotojen estämisen laiminlyönti.
Perun viranomaiset ovat lisäksi luokitelleet kaivoksen lähiympäristön korkean riskin alueeksi suurien raskasmetallipitoisuuksien vuoksi.
Tätä juttua varten haastatellut paikalliset ihmiset kertoivat, että viime vuonna terveysviranomaiset kävivät mittaamassa raskasmetallipitoisuuksia kaivosalueen läheisissä vesistöissä. Tuloksia ei kuitenkaan koskaan julkaistu.
Antaminaa epäillään ympäristörikkeistä myös noin kolmensadan kilometrin päässä Huarmeyn kaupungissa Perun rannikolla. Siellä sijaitsee satama, jonne yhtiö varastoi sinkkiä lastatakseen sen myöhemmin laivoihin vientiä varten.
Voima on nähnyt raportin, jonka mukaan sataman lähialueen asukkailta otetuista sadasta virtsanäytteestä vain viisi oli sallittujen arvojen puitteissa. Useissa lapsilta ja vanhuksilta otetuissa näytteissä arseenipitoisuus ylittää sallitut rajat jopa 10- tai 15-kertaisesti.
Arseeni on sinkin louhinnan sivutuotteena syntyvä raskasmetalli, jonka suurille pitoisuuksille altistuminen voi aiheuttaa syöpää.
Kysyimme Perun ympäristöviranomaiselta OEFA:lta, miten he kontrolloivat raskasmetallipitoisuuksia Huarmeyn satama-alueella. OEFA ei vastannut kysymykseen.
EU ei vaadi läpinäkyvyyttä
Käytännössä myöskään EU ei vaadi yhtiöitä tilille sinkin tuotannon ilmasto- ja ympäristövaikutuksista.
Tällä hetkellä EU:lla on olemassa kaksi asetusta, jotka velvoittavat raportoimaan mineraalien alkuperän. Näitä ovat konflikti- sekä akkumineraaliasetus. Kumpikaan niistä ei kuitenkaan kata sinkkiä.
Tänä vuonna EU hyväksyi uuden yritysvastuudirektiivin, joka velvoittaa yrityksiä ehkäisemään toimintansa ilmastovaikutuksia.
Global Witness kansalaisjärjestön EU-suhteiden ja vihreän siirtymän mineraalien johtava asiantuntija Emily Iona Stewart näkee EU:n nykyisessä vastuullisuuden regulaatiossa eli sääntelyssä monia ongelmia.
”Asetukset ovat laajoja ja koskevat vain kaikkein suurimpia yrityksiä. Ne eivät myöskään painosta yrityksiä tekemään korjausliikkeitä tuotantoketjun alkupäässä”, hän sanoo.
Stewartin mukaan yritykset sanovat usein, että mineraalituotantoketjuja on mahdotonta jäljittää kaivoksen tasolle. EU ei myöskään vaadi niitä julkistamaan alihankkijoitaan.
EU:n toimia soimaa myös SOMO-tutkimuslaitoksen EU:n yrityspolitiikkaan perehtynyt tutkija Alejandro González.
”EU:n tulli on kuin musta laatikko”, hän sanoo.
”Niin kauan kun tiedot alihankkijoista eivät ole julkisia, on hyvin hankala vaatia yrityksiltä vastuullisuutta mineraalien tuotantoketjuissa”, González sanoo.
Hänen mukaansa jotkin maat ja yhtiöt kuitenkin julkaisevat tietoja mineraalien toimittajista vapaaehtoisesti.
”Tällä hetkellä Ranskalla vahvin läpinäkyvyyden regulaatio Euroopassa”, Emily Iona Stewart sanoo.
Suomen tulli kieltäytyi julkisuuslain salassapitovelvollisuuteen vedoten luovuttamasta tietoja Suomeen tulevan sinkin alihankkijayhtiöistä tätä juttua varten. Myös Espanjan tullista vastattiin sinkkiä tuovia yhtiöitä koskevaan tietopyyntöön kielteisesti.
Yritykset vaikenevat
Tätä juttua varten haastatellut asiantuntijat pitävät ongelmallisena sitä, että sinkin tuotantoketjun valvonta perustuu vapaaehtoisuuteen.
Sinkin tuotannon vastuullisuutta ohjaa Euroopassa lähinnä Lontoon metallipörssin brändiohjelma sekä kansainvälisen sinkkijärjestön myöntämä sinkkimerkki.
Listaus Lontoon metallipörssin ohjelmaan vaatii yhtiöiltä vastuullisen mineraalien hankinnan periaatteiden noudattamista, jotka pohjautuvat taloudellisen yhteistyön ja kehitysjärjestö OECD:n ohjeistukseen.
Mikäli käy ilmi, että yhtiöt eivät täytä tai rikkovat vastuullisuuden kriteerejä, niiden listaus jäädytetään tai ne poistetaan listalta kokonaan, kertoo Lontoon metallipörssin kestävyysjohtaja Nicole Hanson.
”Tänä vuonna jouduimme toimimaan näin monien listattujen brändien kohdalla”, Hanson sanoo.
Lontoon metallipörssi pitää brändin saaneista yhtiöistä julkista listaa verkkosivuillaan. Listalta löytyvät sinkkisulattamot Asturiana de Zinc sekä Boliden Kokkola, jotka Perun tullin mukaan toivat viime vuonna sinkkiä Perusta.
Koko tuotantoketjun läpinäkyvyyden kannalta listauksen ongelmana on se, että se kattaa ainoastaan sinkkimetallin tuottajat eli käytännössä sulattamot. Sinkkikaivoksille tai lopputuotteita valmistaville yrityksille vastaavanlaista valvontaa ei ole.
Kysyimme sähköpostilla yhdeksältä Euroopan keskeiseltä vihreän teknologian valmistajalta heidän tuotannossaan käyttämänsä sinkin alkuperää. Vain kolme yhtiötä vastasi viestiin, mutta nekään eivät halunneet kommentoida sinkin alkuperää.
Perulaiset vaativat kaivosyhtiöiltä suoraselkäisyyttä
Andien ylängöllä aamupäivän auringonsäteet heijastuvat vihreään kylttiin: ”Yksityisalue: Antaminan kaivokseen kuulumattomilta ihmisiltä ja eläimiltä pääsy kielletty”. Ylänköalue on paikallisille alpakka- ja karjapaimenille tärkeää laidunmaata.
Julio Rimac Damian sanoo, ettei hän lähtökohtaisesti vastusta kaivoksia, mutta on pettynyt siihen, kuinka yhtiö kohtelee paikallisia ihmisiä ja luontoa.
Samaa mieltä on myös Challhuayacon kylässä asuva pienviljelijä Elva Cotrina Espinoza.
”Maanviljelyksellä on yhä vaikeampi elättää perhettä. Lannoitteiden hinnat ovat pilvissä eikä vesikään meinaa riittää. Toivoisimme kaivosyhtiöltä edes jonkinlaista tukea”, hän sanoo.
”Esimerkiksi kastelukanaalille olisi kipeä tarve, mutta yhtiö ei tee mitään”, hän sanoo.
Ancashin hallinnollisella alueella, jossa Antaminan kaivos sijaitsee, köyhyysaste ylsi viime vuonna 25 prosenttiin. Myös äärimmäinen köyhyys on alueella maan korkeimpia.
Samaan aikaan vuonna 2023 Glencore teki osakkeenomistajilleen 4,3 miljardin dollarin voitot.
”Kaivosyhtiön voitot eivät täällä näy. Nyt he haluavat viedä järvistämme viimeisetkin pisarat”, Rimac sanoo.
Tämän artikkelin tekemistä on rahoittanut Journalismfund Europe. Taustaksi haastateltu myös Pasi Eilua ja Jussi Pokkia Geologian tutkimuslaitokselta sekä Tanya Correa International Zinc Associationista.
Perulaista sinkkiä myös Suomeen
Perun tullitilastojen mukaan vuonna 2023 maan johtavan sinkin tuottaja Glencoren viidenneksi tärkein sinkkirikasteen vientikohde oli Suomessa sijaitseva sinkkitehdas Boliden Kokkola Oy.
Boliden Kokkolan toimitusjohtaja Vesa Törölä ei halua ottaa kantaa siihen, kuinka suuri osa tehtaan käyttämästä sinkkirikasteesta tulee Perusta.
”Noin puolet sinkkirikasteesta tulee omilta kaivoksilta Ruotsista ja Irlannista. Loput tulevat ulkopuolisilta toimittajilta, mutta tiedot niistä kuuluvat yrityksen liikesalaisuuden piiriin”, hän sanoo.
Suomen tullin tilastojen mukaan Perun osuus kansallisesta sinkkirikasteen tuonnista on vaihdellut noin 0–4 prosentin välillä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Todennäköisin tuoja on Boliden Kokkola, sillä se on Suomen ainoa sinkkitehdas.
Tehtaalle saapuvasta sinkkirikasteesta jalostetaan puhdasta metallista sinkkiä ja seostuotteita. Niistä noin 15 prosenttia menee kotimaan markkinoille ja 85 prosenttia vientiin.
Boliden Kokkolan tuotantojohtajan Jorma Harjun mukaan vientiin menevät sinkkituotteet myydään lähinnä EU-alueelle. Suurin osa Kokkolassa tuotetusta sinkistä menee rakennus- ja autoteollisuuteen. Vihreän siirtymän myötä uusia käyttökohteita on avautunut esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoimaloiden rakenteisiin. Tarkempia tietoja asiakasyrityksistä Harju ei kuitenkaan halunnut kommentoida.
Toimitusjohtaja Vesa Törölä tunnustaa sinkin tuotantoketjujen läpinäkyvyyden puutteen.
”Ymmärrän, että tässä on dilemma. Mielellämme kertoisimme nämä tiedot, jos kilpailijammekin tekisivät näin eikä tietoja voisi hyödyntää kaupallisiin tarkoituksiin”, hän sanoo.
Törölän mukaan Boliden kuitenkin vaatii raaka-ainetoimittajiltaan yhtiön ilmasto- ja vastuullisuustavoitteiden noudattamista. Tavoitteiden täyttymistä valvotaan Bolidenin tekemillä auditoinneilla ja vierailuilla raaka-ainetoimittajien luona.
Törölä myöntää, että tällä hetkellä sinkkialan vastuullisuus perustuu vapaaehtoisuuteen ja yritykset valvovat sitä lähinnä itse.
Myös Suomen kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela tunnistaa globaalin mineraalimarkkinan sudenkuopat.
”Länsimainen elämäntapa vaatii yhä enemmän mineraaleja, mutta kaikki alan yritykset eivät mene vastuullisuusaspektit edellä”, Suomela sanoo. “Näen, että ratkaisu tähän olisi tiukempi tullivalvonta. Vastuullisuus ja kestävyyssäännöksiä rikkovia yrityksiä pitäisi sakottaa korkeammilla tuontiveroilla.”
