Sermon (englanti/ranska) tarkoittaa suomeksi saarnaa. Yleisesti saarnan tavoite on herättää ajatuksia ja tunteita Raamatun teksteistä sekä kommentoida yhteisössä vallitsevaa tilaa. Lähestymisessä on paljon samaa kuin taideteoksissa: kummatkin kommentoivat vallitsevaa aikaa ja sen ilmiöitä. Sermon-sarjassa lähtökohtanani on ollut kriittinen tarkastelu ihmiseen ja hänen toimintaansa suhteessa ympäröivään maailmaan ja sen olioihin. Nyt Forum Boxissa on nähtävillä sarjan kaksi viimeisintä osaa Sermon II ja Sermon III.
Sermon II on videoinstallaation muotoon puettu faabeli. Faabeli on usein eläinsatu, jossa eläimille tai kasveille on annettu inhimillisiä piirteitä. Teoksessani kertojana on nahaton sika, joka suuntaa laulunsa katsojalle. Nähtävissä on vain lihat ja luut. Hahmo on muistutus ja summa, jossa on myös viitteitä esoteerisen perinteen vartijahahmoon. Vartijassa etsijä kohtaa omat pelkonsa. Teoksessani se ottaa muodon kollektiivisen karman hahmona, sikana, joka on riisuttu ihostaan. Sika kehoittaa kuulijoita toteuttamaan ihmislajille ominaista piirrettä: mahdollisuutta harjoittaa moraalista harkintaa. Tämä on ihmisen ainutlaatuinen ominaisuus ja mahdollisuus edistää elämän edellytyksiä ympäristössään.
Sika on ollut lähellä ihmistä domestikaation ja siitä kehittyneen lihateollisuuden myötä. Fyysiset kohtaamisemme kyseisen lajin kanssa elävässä muodossa ovat nykyään harvassa. Sikatalouden ulkopuolella kohtaamme eläimen pääasiallisesti maatilamatkailussa ja ruokakauppojen hyllyillä. Erilaisissa kulttuurillisissa representaatioissa ja mielikuvissa sika on kuitenkin runsaasti edustettuna. Kansanperinne, kielikuvat ja erilaiset audiovisuaaliset ilmaisukeinot ovat synnyttäneet aiheesta merkityksiä kulttuuri- ja paikkasidonnaisesti. Teokseni pyrkimykset nojaavat posthumanistiseen ajatukseen, jossa kaikkien lajien elämällä ja olemisella on itseisarvo ja meidän ihmisinä tulisi tunnistaa sekä tunnustaa se.
Sermon III -teoksessa marssilippu seisoo itsestään tukematta paikallaan, nouseva ja laskeva tuuli heiluttavat lippua sekä tankoa. Lippuun on kirjoitettu lause: LIHANNE ON IRRONNUT SANASTA. Teos sai alkunsa istuessani poikani kanssa partion joulukirkossa. Alttarin päälle oli kirjoitettu sanat SANA TULI LIHAKSI. Lippuun kirjasin alttaritekstistä heränneiden pohdintojeni loppupäätelmän. Ajatus liittyy Sermon-sarjaan nuhtelevalla, moraalisaarnan sävyllä: kehonne ja toimenne on irtautunut yhteydestä. Itsestään vailla tukea seisova tanko ja tuuli viittavaat taas materiaalittomaan voimaan, henkeen.
