Suomen mielenterveyspalvelut eivät ole saatavilla kaikkialla. Kaupungeissa jonot ovat pitkät, yksityinen psykoterapia on kallista, eikä maaseudulla ja monilla pienemmillä paikkakunnilla ole välttämättä palveluita saatavilla lähistöllä lainkaan. 

Harvalla on varaa satojen eurojen terapialaskuun, vaikka siitä saisi Kela-korvausta. Monella ei myöskään ole varaa jonottaa kuukausia tai vuosia. Mielenterveyden hoidon pitkät jonot ovat hengenvaarallisia.

Terveyspalveluiden eriarvoisuus johtaa merkittäviin eroihin kansanterveydessä. Esimerkiksi Etelä-Suomessa asuva keskituloinen mies elää noin 12 vuotta pidempään, kuin Itä-Suomessa asuva pienituloinen mies.

Myös mielenterveysongelmien yleisyydessä on alueellisia eroja. Suomessa Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla esiintyy muuta maata enemmän mielenterveysongelmia. Samalla mielenterveyspalveluista on puutetta, jonka vuoksi ihmiset eivät saa tarvitsemaan apua. Euroopan parlamentti on huomauttanut, että syrjäseuduilla asuvat ihmiset jäävät useammin ilman tarvitsemiaan mielenterveyspalveluita. 

Mielenterveyden ongelmien hoito ja ennaltaehkäisy vaatii ammattilaisten kouluttamista ympäri Suomen. Meidän täytyy panostaa psykoterapeuttien ja lyhytterapeuttien kouluttamiseen, purkaa lääkäripulaa kouluttamalla lisää lääkäreitä ja vahvistaa mielenterveyden osaamista kaikissa palveluissa. Tähän kannattaisi hyödyntää Suomessa myös nykyistä enemmän EU:n rahoituksia.

Hoitamattomat mielenterveyden ongelmat johtavat entistä suurempiin ongelmiin inhimillisesti ja taloudellisesti. Toivon hallituksen toteuttavan lupaamansa Terapiatakuun – mutta se tulisi alkuperäisen kansalaisaloitteemme mukaisesti toteuttaa kaikille. Helsingissä tätä on aloitettu perustamalla valtuustoaloitteeni pohjalta neljä avointa, maksutonta Mieppi-mielenterveysklinikkaa, joista potilailla on valtavan hyviä kokemuksia.

Tarvitsemme lisää etämielenterveyspalveluita, jotta palveluita voi hyödyntää ympäri Suomea. Olen tehnyt komissiolle esityksen etäterapian tukemiseen koko EU:n alueella. Valitettavasti asiaa ei ole pidetty riittävän tärkeänä. Mielenterveys on yhä tabu myös EU:ssa – sen murtamisessa tarvitaan myös suomalaisten päättäjien pitkää panosta.

Näemme nyt jo yhteiskunnassa seurauksia siitä, että mielenterveyspalvelut on laiminlyöty. Hiljaisuuden, alueellisen eriarvoisuuden ja riittämättömän panostamisen mielenterveyspalveluihin täytyy päättyä. Tämä on päättäjien vastuulla.