Raskaaksi 15-vuotiaana tulleen Anna Liisan (Milla Kuikka) pakokauhuinen rämpiminen metsässä näyttäytyy amokjuoksuna lavalle rakennetun matalan korokkeen ympäri. Sen päällä tanssija (Alina Sakko / Maija Viipuri) ilmentää kehollaan syntyvää lasta, synnyttämistä, muistikuvia kielletystä rakkaudesta sekä viimein lapsen kuolemaa ja hautaamista, kun Anna Liisa survoo hahmon väkivalloin korokkeella olevaan luukkuun.
Ensin lavan alle sullottuna ja myöhemmin ihmisten keskellä istuvana kalpana haamuna näyttäytyvä hahmo edustaa Anna Liisan psyykkistä kuormaa, jota kukaan muu näytelmän hahmo ei pysty tunnistamaan.
Minna Canthin Anna Liisa -näytelmän (1895) sovitus kulkee tyrmäävän intensiivisesti Kajaanin kaupunginteatterissa.
”Keskeistä tässä on se, että vaikka tanssitaiteilija tavallaan esittää lasta, hän on myös Anna Liisan traumasta johtuva jakaantuminen. Trauma pakenee kieltä ja sanoja, joten tanssitaiteen kautta voi fyysistää sitä, mistä ei voi puhua”, näytelmän ohjannut teatterinjohtaja Anni Mikkelsson selittää.
Myöhemmin näyttämökuvaa hallitsee kolmen veistostaulun triptyykki. Niiden kolme eri ikäistä naishahmoa edustavat seksuaalista heräämistä, seksuaalista aktiivisuutta ja ikääntyneen halua. Yhteisöllisesti torjutut naisen tunteet kehystävät henkilöiden raskaaksi käyvää välienselvittelyä siten kuin aiemmin tanssijassa lihallistunut trauman muisto.
Mikkelssonille Anna Liisa on ollut tärkeä teksti teini-ikäisestä asti.
”Ja on yhä. Minusta pitää puhua naiskehojen historiasta: laittomista aborteista, lapsenmurhista, epätoivotuista raskauksista. Niitä on ollut melkein jokaisessa suvussa myös aivan lähihistoriassamme. Esityksemme kommenteissa etenkin vanhemmat naiset ovat jakaneet sukujensa historioita ja häpeää.”
Taiteen kyläjuhlat
Anna Liisa oli yhtenä Voiman kohteista Kajaanissa esittävän taiteen Räntä-festivaaleilla 16.–19.11. Sen ohjelmistoon kuului teatteri -ja tanssiesitysten ohella konsertteja ja muuta ohjelmaa.
Esimerkiksi Routa Companyn taiteellisen johtajan Sari Palmgrenin koreografiassa Hyökkäämisen ja puolustautumisen strategiat -esityksessä yleisö jaettiin kahteen leiriin ohjaamaan näyttämöllä toisistaan mittaa ottavia taistelijoita (Sara Grotenfelt ja Sonjis Laine). Jo hahmojen peliestetiikkaa ilkikurisesti imitoiva liikehdintä tuntui kovien hyökkäysstrategioiden lempeältä nujertamiselta.
Festivaaliin kuului myös Kajaanin kaupunginmuseossa Sanni Sepon ja Ritva Kovalaisen Pohjoistuulen metsä -valokuvanäyttely. Sen yhteydessä oli tarjolla Hannikaisen, Matias Niemisen ja Sara Saxholmin improvisoitu musiikkiesitys Rauhassa. Se tuntui jo treeneissä loihtivan esiin valokuvissa kuvattujen ikimetsien äänet ja koko elon kirjon.
Vaikka ohjelmistosta sairastapauksen takia oli peruutettu Juha Hurmeen kalevalainen perhedraama Jouko Laine, aktiviteettia riitti.
Laura Mattilan ohjaama Nälkämaan Jussille morsian käsitteli kainuulaisten yksinasuvien maajussien naisenkaipuuta ja viihdemedian kyynisyyttä. Pohjimmiltaan empaattisen näytelmän sanoma tosin uhkasi hukkua monenlaisten ideoiden, hahmojen ja tyyliljajien sekamelskaan.
Sami Sainion ja Valtteri Pääkkösen musisoiden esittämä ravintolashow Isoisäni Kuplettimaakari herätti henkiin vanhat ikivihreät Esa Pakarisesta Hiski Salomaahan. Poikkitaiteellisen Vaara-kollektiivin tuottajan Veikko Leinosen ohjaama esitys on alun perin tehty kiertämään Kainuuta ikäihmisten kokoontumispaikoissa kuten palvelutaloissa ja hoivakodeissa.
Pienen kulttuurikaupungin yhteisöllinen henki tiivistyi erityisesti loppuun myydyssä klubi-illassa, jonka pääesiintyjäksi olivat saapuneet noin tunnin ajomatkan päästä Vaalasta kotoisin olevat Maustetytöt. Innostuneen yhteiselon vallitessa ulkopuolisen toimittajankin oli helppoa tutustua festivaaliohjelmiston tekemisessä tavalla tai toisella mukana olleisiin taiteilijoihin ja tuottajiin.
Kiitettävää ammattikutsumusta osoittivat esimerkiksi ne sympaattiset valosuunnittelijat, jotka jaksoivat vielä pikkutunneilla pohtia esityksensä teknistä hienosäätöä. Aivan samaan tapaan kuin esimerkiksi Voiman toimittajat tapaavat aina keskenään baariin päätyessään taittaa peistä lehteen päätyneistä paino- ja ajatusvirheistä.
Kajaanin kaupunginteatterin remontoidun Teatteritalon avajaiset ovat 16.–17.2.2024.
Anna Liisan esitykset jatkuvat 12.4.2024 asti. Esityksen koreografi on Maija Viipuri, joka on osassa esityksiä myös roolin esittäjä,
Kuvateksti: Veera Kopsalan veistämä triptyykki on tärkeä osa Anna Liisa -näytelmän estetiikkaa (Kuva: Minna Hyvönen)
