Elena Rekolan ja Jenni Korpelan jäähyväisohjaus Ylioppilasteatterille tarttuu draamallisesti hankalaan utopia-aiheeseen. Slutopia vastaa onnistuneesti haasteeseen, miten kertoa utopiasta ilman että tulee luoneeksi kuvauksen dystopiasta.
Utopia-tarinoiden perinteen mukaisesti paratiisisaaren pieni ja erittäin hot yhteisö elää harmoniassa, kunnes paikalle putkahtaa muukalainen ja sisäiset jännitteet kiristyvät. Slutopiassa ei kuitenkaan alunperinkään pyritä konfliktittomuuteen, vaan ristiriitoja ratkotaan raikkain keinoin. Keinoina voivat toimia vaikkapa rituaalinomainen kiroilu ja haukkuminen sekä villi moshaaminen. Väkivaltaisetkin impulssit ovat ihan ok (kunhan eivät muutu teoiksi), ja myös teloittamisesta haaveileva Julma-Terhikki (Jenni Murtonen) pystyy olemaan yhteisön täysivaltainen jäsen. Utopian ei siis tarvitse olla draamaton.
Slutopia-trailerin tekivät Netta Simola & Paula Dufva.Uudet utopiat
Perinteisten utopioiden tulevaisuuteen sijoittuvien ja vähintään puoli ihmiskuntaa kattavien – eittämättä totalitarististen – jättirakennelmien sijaan nykyutopioissa tunnustetaan paikallisuuden tarve. Tutkijatohtori Keijo Lakkalan mukaan ”nykyisten utopioiden pyrkimyksenä ei […] ole enää tarjota visioita tulevaisuudesta vaan vahvistaa toisinajattelun ja toisinolemisen mahdollisuuksia tässä ja nyt”. Hän toteaa, että utopian voi löytää arkisista ja jokapäiväisistä käytänteistä, joiden avulla haastetaan totuttu ja tavoitellaan jotain parempaa, uudenlaista tapaa olla. Slutopian saarella toteutetaan juurikin tätä käsitystä utopiasta.
Esityksessä on monia ilahduttavia oivalluksia. Slutopia on konservatiivisen patriarkaatin vastakohta, mutta sitä voi silti johtaa Iso-Wanha (Mitro Partti). Häntä tituleerataan “meidän kaikkien isäksi”, mutta tästä kunniasta hän kieltäytyy, koska sehän kuulostaisi tosi patriarkaaliselta. Sukupuolen purkamisessa päästään siihen pisteeseen, jossa mieheyttä tai naiseutta ei kielletä, mutta niiden ei tarvitse olla yksilöä määrittäviä ominaisuuksia. “Miesnarttu!”, “Sano narttu vaan.”
Taisiya Kostyukin Christo-Sophia ja Laura Wiklundin Kitty XL Viides keskustelevat siitä, miksi kukaan haluaisi poistua ihanasta yhteisöstä, jossa eletään kuten opetetaan. Christo-Sophia sanoo ihmisten työskentelevän tasaisen ja ennakoitavan elämän eteen, mutta sitten kun tavoite on saavutettu, halutaankin pikkuisen kaaosta. Suljettu ja muuttumaton yhteiskunta näivettyy, vaikka se olisi kuinka täydellinen. Slutopialaiset löytävät onneksi ratkaisun kiperään dilemmaan.
Slutopian hahmot ovat kaikki omintakeisia eivätkä jakaudu hyviksiin ja pahiksiin mustavalkoisesti kuten saman työryhmän viime vuotisessa, Mustikkamaalla nähdyssä Queer-Babyssa. Jopa arkista todellisuuttamme kuvaavan Harmaan mantereen nahkaan ja turkiksiin puetuilla normiheteroilla on jonkinasteista sisäisyyttä. Tunnistettavuudessaan hurmaavan kylmät bitchit Tuija (Susanna Seppälä) ja Helena (Laura Tyyskä) kaihoavat menetettyä kiihkoa ja rakkautta. Tukahdutettu hurmion kaipuu huipentuu herkullista kaksoisroolia vetäneen Mitro Partin esittämän Richard Suomiojan monologiin, jossa ulkoa annettujen moraalisääntöjen ja sisällä palavan halun ristiriita purkautuu katsojan kasvoille ja rintalihaksille räjähdyksenomaisesti.
Yksiulotteisimmin patriarkaatin vangiksi jää Eemeli Väisäsen taksikuski Meter-Peter, joka ei alkuunkaan ymmärrä Lili Oksmanin kaksimielisyyksiä laukovaa Pervo-Pellervo Pikkutuhmaa, vaan alkaa kertoa tälle isosta kyrvästään. Pervo-Pellervo pitää penikselliselle valistuspuheen siitä, että moisia rasvaisuuksia ei ruveta toiselle puhumaan ellei asiasta vallitse yhteisymmärrystä.
Multihuipentuma
Visuaalisen ja äänellisen estetiikan puolesta liikutaan Kesäyön unelman kaltaisissa maisemissa. Paul Sainion säveltämä hovimusiikki kommunikoi Emilia Hutrin, Taina Kurosen ja Sade Korkan puvustuksen kanssa ja nostaa mielleyhtymät lutkuudesta piristäviin sfääreihin.
Slutopiassa YT:n metamoderni puskateatteri on hiottu täydellisyyteen. Esitys on vilpitön olematta naiivi, riemukas olematta perseilyä, viisas olematta opettavainen. Esiintyjien ihanuus, karisma ja energia vuotavat yleisöön ja Slutopia on hetken aikaa totta.
Slutopia Mustikkamaan kesäteatterissa 19.8. saakka.
Ohjaus: Jenni Korpela & Elena Rekola
Käsikirjoitus: Nata Karjalainen, Jenni Korpela, Elena Rekola, Paul Sainio & Eemeli Väisänen
Korjaus 11.8.2023 klo 9.55: Valokuvien kuvaajatietoja korjattu. Artikkelin pääkuvan on ottanut Tuisku Ojanperä, ei Oona Laitinen.
