Urheiluseura Jokelan Kisa on järjestänyt kuluneena vuonna maksutonta harrastustoimintaa tuusulalaisille lapsille. “Yhden koulun jalkapallokerhossa on ollut paikalla keskimäärin 18 lasta. Kun kevään vikat kerhot pidettiin, kaikki kysyivät, jatkuuko toiminta syksyllä”, seuran valmennuspäällikkö Janne Juntto kertoo. Hänen mukaansa kerhoon on osallistunut lapsia, jotka eivät muutoin harrasta joukkueurheilua.
Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) lanseeraamassa ja rahoittamassa Harrastamisen Suomen mallissa lapsille ja nuorille järjestetään heidän toiveidensa mukaisia, maksuttomia harrastuksia koulupäivien yhteyteen. Nuorisoneuvoston keväällä 2023 julkaisemaan hyvinvointikatsaukseen vastanneista nuorista 91 prosenttia kertoo, että heillä on jokin harrastus – eli melkein kymmenesosa ei harrasta mitään.
Tuusulan koulujen harrastus- ja kerhotoiminnan koordinaattori Katja Sihvonen kertoo, että kunnassa on mallin avulla tavoitettu niitä lapsia ja nuoria, joilla ei ole ollut syystä tai toisesta maksullisia harrastuksia. ”Liikuntaharrastusryhmissä 25–41 prosenttia mukana olijoista on lapsia, joille kyseessä on ainoa harrastus. Kaikista ryhmistä tätä tietoa ei ole vielä tänä lukuvuonna kerätty, mutta asia on noussut esiin myös huoltajilta saadussa palautteessa.”
Huoltajat ovat kiitelleet maksuttomuuden lisäksi sitä, ettei koulujen harrastustoiminnassa vaadittu taitotaso ole liian kova. Harrastaminen koulupäivän yhteydessä helpottaa arkea, kun lasta ei tarvitse erikseen kuljettaa harrastukseensa.
Tarjonta on monipuolista. Sihvosen mukaan ensi lukuvuodelle on tiedossa jo noin 15 liikuntaharrastuksia tarjoavaa paikallista seuraa ja yhdistystä.
Olennaiset ohjaajat
Liikuntalaissa ja nuorisolaissa painotetaan lasten ja nuorten harrastamisen tukemista, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Tähän tähtäävä Harrastamisen Suomen malli on otettu käyttöön jo 267 kunnassa eli yli 85 prosentista Suomen kunnista. OKM:n liikunnan vastuualueen johtaja Tiina Kivisaaren mukaan mallin rahoituksen on tulevan hallituskauden aikana “periaatteessa sovittu” olevan 14,5 miljoonaa euroa vuodessa. ”Toivon, että rahoitus pysyy ainakin tuossa summassa. Lisäksi toivon, että kunnat hankalasta taloustilanteesta huolimatta lähtevät malliin lisärahoittajiksi. Kunnilla on suuri vastuu siitä, että ne saavat mallin toimimaan.”
Harrastamisen Suomen mallia ole varsinaisesti tehty liikkumisen, vaan harrastuneisuuden tukemiseksi yleisellä tasolla, muistuttaa Kivisaari. Esimerkiksi Tuusulan harrastusvalikoimassa on erilaisten liikuntalajien lisäksi tarjolla myös kokkaus-, taide-, musiikki- ja improvisaatiokerhoja.
Mallin toteuttaminen ei ole ongelmatonta. Nykyisen perusopetuslain mukaan koulupäivän on oltava yhtenäinen, joten mallin mukaista harrastustoimintaa voidaan toteuttaa joko ennen tai jälkeen koulupäivän. Nykyisellään malli ei palvele esimerkiksi koulukyytien piirissä olevia lapsia ja nuoria, jotka eivät voi osallistua toimintaan koulupäivän ulkopuolella. “Alkavalla vaalikaudella täytyy miettiä, avataanko perusopetuslakia vai miten toimitaan”, Kivisaari pohtii.
Toisaalta harrastusaika vaikuttaa ohjaajien saatavuuteen. Päivätöissä käyvien voisi olla vaikeaa tai mahdotonta tulla ohjaamaan harrastusta kesken koulupäivän. Ohjaajista voi olla pulaa jo lähtökohtaisesti. Tuusulan harrastustoiminnan koordinaattori Sihvonen kertoo, että kuluneena lukuvuonna oli hankala löytää järjestäjiä esimerkiksi tanssiin, parkouriin ja jalkapalloon.
OKM:n Kivisaaren mukaan jo järjestettyjen täsmäkoulutusten avulla on saatu lisää ohjaajia lajeihin, joissa heistä on pulaa. Ammattitaitoiset ohjaajat ovat kullan arvoisia. ”Sillä on valtavan iso merkitys, miten ohjaaja ottaa lapset ja nuoret mukaan harrastukseen ja minkälainen kommunikaatio lapsen ja nuoren ja ohjaajan välille syntyy”, Kivisaari toteaa.
Lapset liikkeelle
Harrastamisen Suomen malli on vain osa kokonaisuutta. ”Tunti viikossa liikuntaharrastusta ei ratkaise sitä, että lapsi liikkuisi edes liikuntasuosituksen mukaisen minimimäärän verran”, Kivisaari huomauttaa. OKM:n vuoden 2021 suosituksen mukaan 7–17-vuotiaan lapsen tai nuoren tulisi liikkua päivittäin tunnin verran ottaen huomioon lapsen ikätason ja liikunnan soveltuvuuden.
Lasten ja nuorten liikunnallisuuden lisäämiseksi on pohdittu myös muita keinoja. Hallitustunnustelija Petteri Orpo kysyi eri eduskuntapuolueilta, kuinka nämä tukisivat liikunnallista elämäntapaa. Vastauksissa nousivat esiin esimerkiksi seuratoiminnan kehittämistuki, jolla rakennettaisiin matalan kynnyksen harrastustoimintaa, sekä harrastusseteli, joita kunnat voisivat jakaa lapsille ja nuorille harrastuskulujen kattamiseksi. ”Teimme edellisellä vaalikaudella harrastuspassin, ja sen tyyppisiä malleja on ollut käytössä esimerkiksi Porissa.” Harrastuspassi on mobiilisovellus, jonka kautta nuoret voivat päästä muun muassa ilmaisten harrastusten pariin.
Tukea tarvittaisiin myös vaiheeseen, jossa lapsi tai nuori haluaa harrastaa jotakin lajia intensiivisemmin. Tällä hetkellä harrastamiseen voi saada tukea urheilujärjestöjen tai lajiliittojen rahastoista ja joissain tapauksissa myös Kelasta. Erilaisista rahastoista saatu tuki ei kuitenkaan välttämättä riitä, mikäli harrastuskulut nousevat suuriksi. ”Jos nuori todella tähtää huippu-urheilijan uralle, häntä voidaan tukea apurahalla”, Kivisaari kertoo.
Liikunnallisuuden tukeminen lähtee kuitenkin Kivisaaren mukaan erityisesti kotiympäristöstä. ”Meillä vanhemmilla ja huoltajilla on suuri vastuu siitä, että liikunta ja liikkuminen olisivat mukana ihan varhaislapsuudesta asti. Olisi paras tilanne, jos perheessä liikuttaisiin jo siinä vaiheessa, kun perheen uutta jäsentä odotetaan.”
