Fossiiliset energialähteet ovat melkein poikkeuksetta myös demokratian ja ihmisoikeuksien kannalta ongelmallisissa valtioissa. Niillä voidaan myös kiristää ja hallita. Aurinko on ja pysyy eikä sitä omista yksikään diktaattori. Mihinköhän energiaan sitä oikein kannattaa panostaa?
Valtaosa Venäjän vientituloista tulee fossilisesta energiasta ja tästä leijonan osa on vientiä EU:hun. Maksamme joka päivä 600 miljoonasta miljardiin euroa Putinin sotakassaan samalla kun kiihdytämme ilmastonmuutosta.
Euroopan komissio esitti maaliskuun alussa suunnitelman, jolla on tavoitteena lopettaa EU:n riippuvuus Venäjän fossiilisista polttoaineista ennen vuotta 2030. Tavoitteena on vähentää venäläisen kaasun tuontia kahdella kolmanneksella jo tänä vuonna.
Komission esittämä siirtymä on ihan mahdollinen, jos panostamme tarpeeksi uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen. Mitä nopeammin pystymme siirtymään uusiutuvien energialähteiden käyttöön sitä nopeammin pystymme saavuttamaan energiaomavaraisuuden.
On hieman surullista, että tarvittiin sotatila siihen heräämiseen, että fossiilisesta tuontienergiasta on mahdollista ja realistista luopua. On ymmärretty, että sen on oltava mahdollista, koska muut vaihtoehdot ovat vielä kurjempia.
Energia on Venäjälle vahva geopoliittinen ase. Komission tulee mitä pikimmiten pyrkiä vieroittautumaan venäläisestä kaasusta, alkaen sen rajaamisesta ulos EU-taksonomiasta. Venäläisen kaasun ja ydinvoiman leimaaminen vihreäksi keskellä sotaa on ristiriidassa kaikkien sanktioiden kanssa ja myös heikentää Euroopan uskottavuutta. Energiaturvallisuuden on oltava EU:n strategisen autonomian ytimessä.
Myös ilmastonmuutoksen osalta muut vaihtoehdot ovat kurjempia ja kustannukset tulevat olemaan vielä kovempia, jos emme toimi. Mitä hitaammin toimimme, sitä kalliimmaksi se tulee. Ilmastonmuutoksen riskit ja kustannukset tiedetään jo parinkymmenen vuoden sisällä monikymmenkertaisiksi esimerkiksi covid-pandemian aiheuttamiin kustannuksiin verrattuina.
Tarvitsemme tulevaisuustestattuja päätöksiä. Sitä, että kriisinkin keskellä osaisimme katsoa pidemmälle ja varmistaa, että toimintamme ennakoi ja on sopivaa tulevaisuuden tarpeisiin. Tulevaisuusvalmius on sitä, että näkee, mikä muuttuu, tai osaa arvioida, mitkä kehityskulut jatkuvat ennallaan tai kiihtyvät entisestään.
Maailmassa pärjää ketterä, yhä nopeampi ja tulevaisuuteen hyvin valmistautunut yksilö, puolue, yritys, poliittinen järjestelmä tai kansakunta. Nimenomaan kriisin keskellä on lisättävä organisaatioiden kykyä kiihdyttää omaa ja ympäristöjensä muutosta. Ketteryys tarkoittaa kykyä toimia joustavasti sekä mukautua ja reagoida nopeasti muuttuvan ympäristön haasteisiin ja tarpeisiin.
Toisaalta monet asiat eivät ole muuttuneet sodan tai pandemiankaan keskellä. Ilmastonmuutos etenee. Uusimpien arvioiden mukaan on mahdollista, että meillä ei ole enää mahdollisuutta pysähtyä 1,5 asteen lämpenemiseen.
Tavoitteena pitää olla irtautua riippuvuudesta Venäjästä sekä päästä eroon fossiilisista. Sodan jälkeen uudelleenrakentaminen on mahdollista, mutta ilmastonmuutoksen osalta paluuta ei ole.
