MediaKuvat Ninni Kairisalo

Trolleja vai journalisteja?

Kun toimittaja ryhtyy trollaamaan, hän alkaa toimia tavalla, mikä suuntautuu journalismia vastaan.

Lukuaika: < 1 minuutti

Trolleja vai journalisteja?

Pihtiputaan vaariPihtiputaan vaari

Blogissa kokenut viestinnän professori Janne Seppänen kommentoi veneensä tuhdolta ohivirtaavaa julkisuutta, journalismia ja politiikkaa.

Kauppalehden toimittaja Olli Herrala kirjoitti (2.11.) twiitin pääministeri Sanna Marinista:

”Käyttääkö pääministerimme Sanna Marin lainkaan ja missään oloissa omaa rahaa? Tätä minultakin on kysytty pitkään jatkuneen julkisen keskustelun jälkeen. Olen vastannut, ettei tietenkään käytä. Sosialistin toiminnan perusajatus on aina eläminen jonkun toisen tekemillä rahoilla.”

Herrala identifioi Twitter-tilillään itsensä selväsanaisesti Kauppalehden toimittajaksi. Vaikka hänen twiittinsä olisivatkin ”henkilökohtaisia”, hän käyttää suuren ja perinteikkään talousmedian julkisuustilaa niiden levittämiseen. Ilman tätä vipua hänellä tuskin olisi yli yhdeksää tuhatta seuraajaa.

Trollilla on monta piirrettä, joista yksi keskeinen on tahallinen ärsyttäminen. Kun seuraa twiitin kommenttiketjua, sen trollimaisuus käy hyvin selväksi. Monet ovat todella ärsyyntyneet ja kysyvät, miksi toimittaja kirjoittaa tällaista. Marinia inhoavat taputtavat twiitille ja jakavat sitä. Sananvaihdon sävy on todella ikävä.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Twiitillä ei tietenkään ole mitään tekemistä journalistisen jutun tai tekstin kanssa. Se on panettelua ja mitätöintiä. Sen sijaan journalismin kanssa sillä on paljonkin tekemistä.

Kun suuren median toimittaja ryhtyy trollaamaan, hän alkaa toimia tavalla, mikä suuntautuu journalismia vastaan. Journalismin yksi keskeinen tehtävä on torjua väärää informaatiota ja edistää tosiasioihin pohjautuvaa yhteiskunnallista keskustelua. Sosiaalisen median aivottomien tunnemyrskyjen keskellä tämä tehtävä korostuu entisestään.

Kun Herrala pystyttää Twitterin rökitysrinkiä, hän ei siis pelkästään murenna omaa journalistista uskottavuuttaan. Hän vetää samaan läjään sekä edustamaansa mediaa että journalismia laajemminkin.

Sanottakoon, ettei Herrala ei ole ainoa journalisti, jolle sosiaalisen median houkutukset ovat liian kovat. Tilanteen taustalle hahmottuu laajempi ongelma. Suomalaisen journalismin parissa ei ole käyty kunnollista keskustelua journalistin etiikasta sosiaalisessa mediassa.

  • 3.11.2021
  • Kuvat Ninni Kairisalo