László Nemes
☆☆☆☆
Keskitysleirien kauheuksia lähietäisyydeltä naaranneesta Son of Saulista (2015) tunnettu unkarilainen László Nemes soveltaa päähenkilön kokijanäkökulmaa korostavaan klaustrofobiseen kuvaukseen perustuvaa kerrontametodiaan myös toisessa pitkässä elokuvassaan.
Siinä nuori Irisz Leiter (Juli Jakab) saapuu vuonna 1913 Budapestiin työskennelläkseen modistina epämääräisissä olosuhteissa kuolleiden vanhempiensa perustamassa hattukaupassa. Unimaisella logiikalla kulkevassa tarinassa käy ilmi hattukaupan sotkeentuneen monimutkaiseen valtiolliseenkin valtapeliin ja harrastavansa työntekijöidensä moninaista hyväksikäyttöä. Samalla Irisz törmää militanttia vastarintaliikettä pyörittävään veljeensä ja joutuu sotaolosuhteita muistuttavan väkivaltapyörteen keskelle.
Huikeaan kamera-ajoon perustuva elokuvan viimeinen kohtaus toimii kokonaisuuden avaimena. Elokuvan voi tulkita impressionistisena vertauskuvana siitä, miten ensimmäiseen maailmansotaan – tai mihin tahansa nykyiseenkin väkivaltaiseen mullistukseen – johtavien tapahtumien keskellä itsenäisten valintojen tekeminen on vaikeaa ja mahdotontakin.
Nemesin ja kuvaaja Mátyás Erdélyn tapa kuljettaa tarinaa tunne-etäännytetyn näkökulmahenkilön ja erilaisilta tasoilta toiselle hyppäävien siirtymien kautta tuo mieleen tietokonepelien estetiikan ja subjektikäsityksen. Kliseisten asetelmien ja kuvien kiertäminen jopa tyylitellyn surrealistisin keinoin räjäyttää tajunnan. Kaikkiaan elokuvan muoto on oudosti yhtä aikaa metaforien vyöryn raskauttama, hypnoottisen koukuttava ja viiltävän nerokas.
