Puhutaan säästä. Aika yleistä on, että ihminen herättyään astelee ikkunan ääreen ja havainnoi päivän sään. Satoi tai paistoi, ulkoa välittyvä aisti-informaatio on tunteettoman tyhjää. Havainto kyllä liittää aistijan osaksi vallitsevaa fyysistä tilaa, mutta vasta havainnolle antamamme merkitykset vaikuttavat mielialaamme ja toimintaamme. Toiminnaksi säähavainto realisoituu vaatekaapilla, kun pyjamastaan kuoriutunut hauras ja alaston ihmiseläin valikoi tulevan päivän suojavarustuksen.
Kun keltaisten lehtien lööppien säähavaintojen tulkinnat muuttuvat seksihelteestä helleinfernoksi, on tapahtunut merkityksen muutos. Auringon symboli on tyhjennetty lempeän elämän ylläpitäjän merkityksestä ja täytetty mielteillä helvetistä ja kuolemasta.
Jungin ihmismieltä käsittelevissä pohdinnoissa symbolit ovat energialla ladattuja maljoja, jotka nousevat hetken oveksi tajuntojen välille – alitajunnan ja tietoisuuden välille tai ihmisten tajuntojen välille. Tuon energian synonyymi on tunne. Vaeltava aave nousee alitajunnasta tietoiseen.
Tunteilla on toimintaamme aktivoiva ja passivoiva vaikutus. Ne kehollistuvat ja kroonistuvat. Ne ovat linkki fyysisen ja henkisen välillä, keho-mielen liitos, joka on avoin väylä molempiin suuntiin. Mielen lamaannus on myös kehon eli toiminnan lamaannusta, ja päinvastoin.
Vuosikymmeniä jatkunut vaihtoehdottomuuden politiikka, on tuottanut niin fyysiset kuin emotionaaliset vastineensa ihmisissä. Lehteemme kirjoittamassaan esseessä (s. 35) Tuomas Nevanlinna havainnoi aikaamme avautuvaa murtumaa. Hänen tulkintansa vallitsevasta on sama, joka on monen kokemuspiirissä. Maailman asenteet, retoriikka, menosuunta ja ihmiskuva ovat ambivalenssissa tilassa.
Ilmassa on vähintään turhauman tuntu, joka on kanavoitumassa toiminnaksi. Sitä kertomaan ei tarvinne meteorologia.
Nevanlinna ennustaa, että murros tapahtuu kolmessa kronologisessa vaiheessa. Ensimmäisessä purkautuu liitto kapitalismin ja oikeusvaltion sekä/tai kapitalismin ja demokratian välillä. Kun kaikki virtaa ja on globaalia, edellisen vastareaktiot johdattavat meidät toiseen, vielä tuntemattomaan vaiheeseen. Silti seuraavassa kolmannessa vaiheessa nykyiset poliittis-taloudelliset instituutiot ja niiden perustalta kehitellyt käsitteet eivät enää ole entisellään, Nevanlinna ennustaa.
Nevanlinnan mielestä käynnissä on vallankumous, jolla ei ole vielä edes nimeä. Nimettömässä vallankumouksessa on emansipaation ja toivon vivahde: kumouksen nimeen ja laatuun voi vielä vaikuttaa. Valitusaika ei ole umpeutunut. Päinvastoin.
Nevanlinnaa raflaavammin aistimamme murroksen jakaa kahteen suuntaan elokuvaohjaaja Duncan Jones elokuisessa twiitissään. Hänen mukaansa käynnissä on ”kilpajuoksu sivilisaation romahduksen ja kestävän tulevaisuuteen siirtymisen välillä – ja eriskummallista kyllä, ihmisiä juoksee molempiin suuntiin”.
