Sivistyksen puolustus
Sari Kivistö & Sami Pihlström
Populistisessa keskustelussa sivistykseen ja akateemiseen elämänmuotoon suhtaudutaan vihamielisesti.
Eikä tieteentekijän pidä linnoittautua torniinsa: ”Poliitikot, jotka pilkkaavat tieteenharjoittamiselle omistautunutta sivistyneistöä, kuten nykyhallituksen johtavatkin ministerit ovat tehneet, vahingoittavat koko kansakuntaa – eivät vain sivistyneistöä tai eliittiä – tekemällä jo etukäteen tyhjiksi yritykset puolustaa kriittistä ajattelua niiden omista lähtökohdista.” Näitä lähtökohtia Sari Kivistö ja Sami Pihlström avaavat hienosti. Suoraan yhteiskuntaan saati liiketoimintaan vaikuttaminen ei ole tieteen tekemisen lähtökohtana. Pikaisia tuottoja vaativalle elinkeinoelämälle tieteentekijät joutuvat selittämään, että näennäisen hyödyttömältä vaikuttava tutkimus voi osoittautua pitkän ajan kuluessa arvokkaaksi.
Tutkijoiden teos ei ole helppolukuinen. Silti se onnistuu vakuuttamaan siitä, miten akateemisen sivistyksen ja tieteentekemisen ytimeen voi päästä kuka tahansa. Eri tieteenalojen ja niistä kiinnostuneiden kohtaamiselle on paikkansa. Tuota paikkaa eli kirjastoa, ”todellisuuden monimuotoisuuden ja jopa äärettömyyden symbolia”, kirjoittajat puolustavat umbertoecomaisen kiihkeästi.
Teos antaa sivistyksen puolustukseen vankan filosofisen perustan.
Pamfletti tämä ei ole, vaan tästä pamflettien tekijät saavat uutta virtaa.
