Radioiden soittolistat ovat oopiumia kansalle. Julma Henri haluasi listoille myös spägää.
Kuvat Elina Hiironniemi
Soittolistat ovat vallanneet radioaallot. Kaikki eivät pidä kehityksestä tai siitä, kuinka listat täytetään.
”Jos katsot läpi kaupallisten radiokanavien soittolistat, niin ei siellä ole pienlevy-yhtiöiden artisteja. Sun täytyy päästä sisään monopolijärjestelmään.”
Räppäri Julma Henri ei ole urallaan pyrkinyt miellyttämään suurta yleisöä, mutta silti oma paikka ja yleisö on löytynyt. Vaikka elo soittolistojen ulkopuolella on hyvää, ovat niiden edustamat ongelmat mielessä.
”Soittolistat määrittävät sen, mitä ihmiset kuulevat, ja mitä enemmän jotain toistetaan, sitä suositumpi siitä tulee ja sitä enemmän sitä soitetaan.”
Häntäänsä syövä käärme ei ole kaikkien näkemys optimitilanteesta, eikä Henri olekaan yksin näkemystensä kanssa. Kovin monet muusikot eivät kuitenkaan halua asiasta valittaa ääneen, koska se olisi omiin muroihin kusemista. Hankalan maine voi saada portit lopullisesti säppiin.
”Koin hirveän vapauttavana, kun huomasin, miten systeemi toimii. Radiosoiton kannalta ei ole merkitystä, vaikka levyt olisivat kuinka suosittuja – isompi merkitys on sillä, kuka sen biisin sinne radioon kiikuttaa. Pystyin siirtämään itseni pois siitä maailmasta, ja siksi voin huoletta laittaa paskan tuulettimeen.”
”Sosiaalisen median puolella UG-osasto on jo iso tekijä, ja biisit saa levitettyä netissä ilman ison levy-yhtiön tukeakin. Oikeastaan ainoastaan radio on se saavuttamaton paikka.”
Uudella biisillään ”Väärät profeetat” Julma Henri dissaa Cheekiä ja Elastista, jotka keikkailevat keväällä Profeetat-kaksikkona. Siinä missä Cheek ja Elastinen ovat saarnanneet menestysoppia, Henri on käsitellyt yhteiskunnan epäkohtia ja puhutellut huono-osaisia.
”Ne tyypit julistavat olevansa parhaimpia ja siksi siinä asemassa, missä ovat. Ne ovat vain jäävuoren huippu. Näkemättä jää se pinnan alla oleva osa, joka kannattelee heitä. He ovat siellä huipulla koska radiokanavat nostavat heidät sinne.”
Tässä kohdassa on hyvä huomata, että uhoaminen ja keuliminen ovat olleet osa rap-musiikkia lajin syntyajoista saakka. Disauttelu ei ole poikkeavaa, ja oikeastaan Henrin kritiikin kärki kohdistuu musiikkimediaan laajemmin.
Kyse ei ole pelkästään myynnistä ja mammonasta. Julma Henri muistuttaa, että suppeat soittolistat kaventavat kulttuuria. Levymyynnin ja suoratoistopalvelujen perusteella ei voi sanoa, että kansa haluaisi ainoastaan sitä tiukasti rajattua ja valmiiksi pureskeltua materiaalia. Esimerkiksi Monsp Records on julkaissut useammankin listaykköseksi päätyneen räppilevyn, joita ei ole näkynyt soittolistoilla.
Henrin mielestä kaupalliset kanavat saavat tehdä mitä haluavat, mutta kuuntelijoiden helppo miellyttäminen ei kuitenkaan kuulu Yleisradion tehtäviin.
”Niinhän se kaupallisella puolella menee – levy-yhtiön edustajat toimittavat biisit, jotka menevät suoraan soittolistalle ilman erillistä harkintaa. Henriä haastatellut YleX:n toimittaja tykkäsi radiossa, että Ylellä soitetaan paljon muutakin musiikkia ja uusia artisteja, mutta ei Ylenkään A-soittolistalle ole pienlevy-yhtiöiden artisteja hirveästi nostettu.”
Kritiikkiin vastannut YleX:n toimittaja myös lähetti Henrille todisteeksi kanavan monipuolisuudesta soittolistan – jolla oli pääasiassa isojen levy-yhtiöiden artisteja. Henri kuitenkin toivoo, että radio säilyisi jatkossa relevanttina kanavana. Kansa ei kaipaa pelkkää tuudittavaa oopiumia.
”Kyllä mä luulen, että osa kuuntelijoista haluaa myös sitä spägää [kokaiini, toim. huom.]”, Henri viittaa Spägä-sinkkuunsa, joka on soinut eri nettipalveluiden kautta verrattoman ahkerasti – ei kuitenkaan radiossa.
”Mikäli haluamme, että näinkin pienessä maassa säilyy omaa kulttuuria, niin näitä pitäisi miettiä. Yle toimii verorahoilla: näen sen kanavien tehtävät erilaisina kuin yksityisten kanavien. Ylen tulisi esitellä musiikkikenttää laaja-alaisesti, ja tällä hetkellä se ei mielestäni sitä tee.”
Muusikoiden liiton päätös ostaa Radio Helsinki syksyllä on kiinnostava avaus. Soittolistojen puutteella aina ylpeillyt radiokanava ajaa linjallaan monien liiton jäsenten etua, ja sen säilyminen radioaalloilla on yksi harvoista valonpilkahduksista alalla.
Oi aikoja, kun ammattiyhdistys pelastaa kaupallisen radion.
