Moonlight
Barry Jenkins
☆☆☆☆☆
Jo alkuminuuteilta huomaa, että Moonlight on kunninhimoisesti rakennettu elokuva, jossa kerronnan muoto palvelee sisältöä. Kamera lähtee seuraamaan rennon huumediileri Juanin mukana tarkastuskäynnille katurenkiensä työmaalle ja kiertää siellä arkisen asiakashässäkän osapuolten ympäri.
Barry Jenkinsin syystäkin kehuttu ja palkittu elokuva jakaantuu kolmeen näkökulmiltaan toisistaan eroavaan osaan. Näistä ensimmäisessä kuvataan Juanin isällistä suhdetta pikkupoika Chironiin (Alex Hibbert). Tämä oireilee koulukiusaamisen ja yksinhuoltajaäitinsä huumeiden käytön takia. Pohjimmiltaan sydämellistä Juania esittää House of Cards -sarjassa lobbaria esittänyt Mahershala Ali.
Toisessa osassa teiniahdistuneen Chironin (Ashton Sanders) kärvistely jatkuu pahenevan kotitilanteen, koulumaailman syrjinnän ja seksuaalisen itsetutkiskelun kurimuksessa. Kolmannessa osassa ympyrä sulkeutuu paljastaen aikuistuneen Chironin (Trevante Rhodes) sisäisen sirpaleisuuden ohella amerikkalaisen luokkayhteiskunnan karman lain.
Moonlightin maailma tuo mieleen David Simonin luoman Langalla -televisiosarjan (2002–2008) riipaisevan neljännen tuotantokauden, joka paneutui koululaitoksen ja huumeiden katukaupan keskinäiseen limitykseen. Nyt mukana ei kuitenkaan ole hitustakaan Wiren satiiria, vaan sen arkirealismi kytkeytyy lähinnä surumieliseen runollisuuteen. Lohdullisuutta se tarjoaa vain teelusikallisen verran. Se on pieni, mutta tärkeä lusikallinen.
