Tuntematon Lauri Törni
Juha Pohjonen & Oula Silvennoinen
☆☆☆☆☆
Tuorein ja pätevin Lauri Törni -elämänkerta ajankohtaistui kesällä, kun Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö laski Washingtonin vierailullaan valtion nimissä seppeleen tämän myös Larry A. Thornen nimellä tunnetun entisen suomalaisen sotilaan haudalle.
Törnin (1919–1965) talvi- ja jatkosodan ajan ansioitumista partio- ja mottitaisteluissa himmentää hänen siirtymisensä Lapin sodan aikana Saksaan SS-joukkojen upseeriksi. Sodan jälkeen Törni tuomittiin maanpetoksesta kuudeksi vuodeksi vankeuteen ja hän menetti sotilasarvonsa.
Myöhemmin Törni siirtyi muiden natsi-Saksan häviöstä pettyneiden kansallisradikaalien salareittejä pitkin Ruotsin kautta Venezuelaan.
Vuosien jälkeen Törni sai USA:ssa oleskeluluvan ja kansalaisuuden ja vaihtoi nimensä. Uudessakin kotimaassaan sotilasuralle hakeutunut Törni kuoli Vietnamin sodan salaisessa operaatiossa ja haudattin Arlingtonin sotilashautausmaalle.
Juha Pohjonen ja Oula Silvennoinen vertaavat teoksessaan aikaisempien elämänkertojen vaihtelevasti dokumentoituja tietoja historialliseen lähteisiin pyrkimyksenään erottaa Törnin henkilö häneen liitetystä myyteistä. Kirja on selkeästi jäsentyvä ja argumentoiva. Se onnistuu kohteensa ja kuvaamansa ajan ohella valaisemaan myös legendan syntymisen yleisiä mekanismeja.
Teos osoittaa hyvin, kuinka Törnistä tuli kansallinen marttyyri-ikoni vasta kauan kuolemansa jälkeen ilmestyneiden romantisoitujen elämänkertojen, Vihreät baretit -elokuvan (1968) ja Neuvostoliiton romahdusta seuranneen kansallismielisen mediahehkutuksen aalloilla. Kirjoittajat kuvaavat myös uskottavasti, miten Törnin legenda edustaa myös tiettyä paluuta Vänrikki Stoolin tarinoissa kiteytyvään kansallisromanttisella tavalla sotaa ihannoivaan kuvastoon erotuksena Tuntemattoman sotilaan realistisemmasta ja itse sotakokemukseen vähemmän hurmoksellisesti suhtautuvasta sotasankaruudesta.
Tuntematon Lauri Törni piirtää henkilönä Törnistä uskottavan kuvan sotaan addiktoituneena tunnevaurioituneena seikkailjana, joka oli omasta taustastaan johtuen niin ryssävihainen antikommunisti, että oli valmis jopa kääntämään selkänsä Mannerheimin ja Paasikiven johtamalle Suomelle jatkaakseen sotaansa natsi-Saksan puolella. Kirjan perusteella Törni vaikuttaa enemmän toiminnan mieheltä kuin fasistiseen ideologiaan sitoutuneelta fanaatikolta, mutta ilmeistä on, että hän liittyi suomalaisten kansallisradikaalien piiriin ja oli valmis kannattamaan niiden avoimesti fasistisia pyrkimyksiä.
Törnin yhteyksistä suomalaisiin fasisteihin ja kotimaisten kansallisradiaalien verkostoja kartoittaa vielä monipuolisemmin Oula Silvennoisen, Marko Tikan ja Aapo Roseliuksen tuoreempi teos Suomalaisen fasistit. Mustan sarastuksen airuet.
Törnin valintaa voi ymmärtää kuvattua historiaa vasten, mutta tämän ajan asetuksilla arvioiden valtiollinen huomionosoitus on skandaali.
