The Duplo! palasi treenikämpälle alkuperäisellä kokoonpanolla, ja taas oli vuosi 1999.
Teksti Johanna Siik
Ensimmäinen ajatus I’m a Man -biisin remasteroitua versiota kuunnellessa on, kuinka tuoreelta se kuulostaa. Janne Lehtisen kasiraiturilla vuosina 1997–98 Lepakossa nauhoittamat kappaleet ovat ajattomia garagerock-rykäisyjä, joita muusikonalut tekevät aikakaudesta riippumatta. Ne on koottu toukokuussa julkaistavalle kokoelmalle.
”Kun tänään pistin meidän musan soimaan, niin kyllä siinä lensi perseelleen, että vittu miten hyvän kuulosta!” The Duplo!:n kitaristi-laulaja Aleksi Pahkala tiivistää.
Ja onhan esimerkiksi juuri I’m a Man lajissaan hyvä garagepunk-biisi, oikeaoppisesti kaksi minuuttia pitkä ja sanoituksiltaan varsin 2010-lukulainen. Julkaisuvuonnaan se voitti Radio Mafian Räkärodeo-ohjelman yleisöäänestyksen, mutta muuten kolmen ensimmäisen seiskatuumaisen EP:n materiaali ei ole yleisölle livetilanteita lukuunottamatta soinut.
Siinä missä The Duplo! opetteli rokkielämän alkeita ja ylipäätään soittamista parikymmentä vuotta sitten, helmikuussa 2016 rumpali Wallu Valpio saapuu haastatteluun autettuaan viidesluokkalaista tytärtään matikan läksyissä. Pahkala on puolestaan pari päivää aiemmin kertonut Facebookissa, kuinka paljon hän lapsiaan rakastaa. Basisti Lasse Kiehelä hoitaa päivätyössään migreenipotilaita.
Haastattelutilanteessa kuluu kuitenkin rock-turvallinen määrä kolmostuoppeja, ja nostalgian määrä on vakio.
Kiehelä oli se, joka ensimmäisenä heitti ilmoille idean The Duplo!:n paluusta.
”Nyt tuntuu tyhmältä se, että jos me ei oltais päätetty tehdä tätä. Tämän soundin aika ehkä oli taas nyt, vaikka ei me sitä ajateltu aluksi.”
”Alkuidea oli reunion, mutta kun Aleksilta tuli uusia riffejä ja biisejä, aloin ajatella, että niin kauan kuin keikkakunto kestää, mennään The Duplo! edellä”, Valpio komppaa.
”Me ei edelleenkään suunnitella treeneissä mitään, se lähtee selkärangasta. Uuden biisin tekemisessä meni viisi minsaa, eli voin oikeastaan verrata itseäni Picassoon”, Pahkala heittää.
Pahkala ja Kiehelä yrittivät jo vuonna 2011 rumpali Tommi Forsströmin kanssa herättää henkiin The Duplo!:n alkukausien garage-fiilistä, mutta kokeilusta syntyikin uusi bändi, Gim Kordon, tosin taas eri rumpalilla. Pahkala, Valpio ja Kiehelä treenasivat ensimmäisen kerran uudestaan yhdessä tämän vuoden tammikuussa. Energisen keikkabändin maineessa muinoin ollut kolmikko on sittemmin jo sopinut kesän festarikeikkoja.
”Mun mielestä meidän keikat ei aina edes olleet mitään hullua sekoilua. Me kuitenkin treenattiin viisi päivää viikossa. Aina vain sattui ja tapahtui”, Pahkala selittää.
”Me keskityttiin keikkaan sillä tavalla kuin yleisö halusi”, Valpio muotoilee.
Vaikka The Duplo! ei kuulosta vanhalta, tykkäävät Aleks Duplee, Lars Duplee ja Waikiki No Tom Tom muistella vanhoja. Vartin mittaiseksi aiottu haastattelu venähtää kolmeen tuntiin, kun papat yrittävät päästä yksimielisyyteen muun muassa sitä, miten ja miksi bändi perustettiin.
Toukokuussa ilmestyvän, digitaalisessa muodossa ja cd:nä julkaistavan kokoelman Full Speed, No Brain remasteroinnista on huolehtinut Didier. Pahkala lähetti rahisevilta seiskoilta mp3:siksi muunnetut biisit Didierille masteroitaviksi siksi, että niistä jäisi edes bändin jäsenille joku digitaalinen muisto. Julkaisusta innostui kuitenkin myös levy-yhtiö Solitin Nick Triani, jonka lempibändeihin The Duplo! lukeutuu.
Jo helmikuussa päivänvalon näki seiskatuumaisena julkaistu sinkku Liar, jota painettiin vain 50 kappaletta.
Paluulle löytyy lopulta myös se vähän aikuisempi motiivi.
”Ajattelen, että me voitaisiin näyttää nuorille, miten musiikkia tehdään aidosti. Saataisiin aikaan sellainen pieni ’smells like teen spirit’ -ilmiö. Tuskin me saadaan nuorisoa massoittain meidän keikoille, mutta ne voisi perustaa omia sonicseja tai ramoneseja”, Valpio haaveilee.
Full Speed, No Brain – The 7” Singles Compilation julkaistaan 6. toukokuuta.
