Arvostelussa Forna Aminattan kirja Muisto rakkaudesta.

Konfliktinjälkeiseen Sierra Leoneen sijoittuvan kirjan ensimmäiset kappaleet turhauttavat epäolennaisuuksilla. Konteksti avautuu hitaasti, ja ensin Muisto rakkaudesta näyttää käsittelevän varatun naisen jahtaamista eikä sotatraumoja. Kirjan kolme päähenkilöä vaativat tilaa ja lukijan kärsivällisyyttä kehittyäkseen.

Sodan jälkeen kaikki kärsivät post-traumaattisesta stressistä. Ihmiset takertuvat muistoihin, ja yhteys toisiin pätkii. Elämän merkityksettömyyteen kyllästynyt brittipsykologi ei ymmärrä, miksei voi auttaa. Hän on tullut Sierra Leoneen sisällissodan jälkeen. ”Te sanotte sitä häiriöksi. Me sanomme sitä elämäksi.”

Kirjailija onnistuu näyttämään konfliktin jälkeisestä mielenmaisemasta jotain hyvin universaalia: kaipuun toivoon. ”Näin kerran naisen, jonka menettämistä surin ennen kuin olin sanonut hänelle sanaakaan.”

Paikoin Forna sortuu selittämään liikaa sen sijaan, että loisi vaikutelmia. Hän kertoo tarinat mieshahmojen avulla. Sinänsä uskottava valinta tuottaa kirjaan kiinnostavia mutta aavistuksen etäisiä naishahmoja.

Forna Aminatta: Muisto rakkaudesta. Suom. Mirja Hovila. Into 2013. 513 s. Kolme tähteä.

Minea Koskinen