Näytelmä viidessä näytöksessä.
1. näytös
Jokke, Lissu. Posteljooni kauempana.
LISSU Sinä olet Jokke.
JOKKE Sinä olet Lissu. (syleilevät)
Ja tuolla on posteljooni.
(suutelevat)
Valot, ja valot takaisin.
2. näytös
Jokke, Lissu. Posteljooni kauempana, katselee, puhdistaa
tikulla hampaita.
JOKKE Me olemme hyvännäköisiä.
LISSU Meidän omaisuutemme ovat niin kauniita.
JOKKE Kauniita tavaroita.
LISSU Kauniita ihmisiä.
JOKKE Ja tuolla on posteljooni.
(kääntyvät katsomaan)
Valot. Ja takaisin.
3. näytös
I. KOHTAUS
Jokke. Posteljooni tulee.
POSTELJOONI Kirje. (antaa kirjeen)
JOKKE (lukee, rutistaa paperin)
Hänellä on toinen.
POSTELJOONI Se olen minä.
JOKKE Sika. Kuinka saatoit?
POSTELJOONI Se oli onnea se. Viehättävä tyttö.
Hän rakastaa minua, tietenkin.
Voi että voihkimme ja röhkimme.
Minä nauhoitin ääntelymme.
Haluatteko kuulla?
JOKKE Hiljaa.
POSTELJOONI Saanko kuittauksenne tähän.
(ojentaa kynää, lomaketta)
JOKKE Saatte sen poskellenne.
(antaa avokkaan, poistuu arvokkaasti)
2. KOHTAUS
Lissu. Posteljooni tulee, punainen poski.
POSTELJOONI Kirje. (antaa kirjeen)
LISSU (lukee) Hänellä on toinen.
POSTELJOONI Aivan. Se olen minä.
LISSU Miten kehtaat.
POSTELJOONI Se on ihan luonnollista. Hurmaava poika. Hän rakastaa minua, mutta minulle riitti kertapamaus, minulla on monta taloutta jaettavana.
LISSU Hiljaa.
POSTELJOONI Saanko kuittauksenne.
LISSU (lyö posteljoonia toiselle poskelle)
Siinä kuittaus.
(poistuu kunniakkaasti)
Väliverho.
4.näytös
Virkailija. Lajittelee kirjeitä metalliseen hyllykköön, jossa paljon lokeroita. Posteljooni. Posket räikeän punaisina, katselee yleisöä tutkivasti. Kenties sivelee viiksiään.
POSTELJOONI Aamu saa valon torvesta, sitä soittaa rakkauden tarinan konna. Silloin on jo liian myöhäistä. Luonanne kävi posteljooni, jätti laskun luukkuun. Mitä tapahtui, miksi, ei kukaan tiedä. Rakkaus on liian suuri, jotenkin isompi kuin totuus ja kaikki muut pikkunilkit. Luonanne kävi posteljooni.
Pieni valo syttyy etäämmäs pimeään. Siellä Lissu ja Jokke.
JOKKE Sika. Kuinka saatoit?
LISSU Hurmaava poika. Hän rakastaa minua.
JOKKE Se on ihan luonnollista.
LISSU Miten kehtaat.
JOKKE Voihkimme ja röhkimme.
Haluatteko kuulla?
LISSU Hiljaa.
JOKKE Hänellä on toinen.
LISSU Se olen minä.
JOKKE Kertapamaus.
LISSU Ja tuolla on posteljooni.
(katsovat)
Pieni valo sammuu, häviävät pimeään.
POSTELJOONI Sitten viskataan sormuksia paskaparkkipaikalle. (ottaa taskustaan kaksi sormusta, näyttää niitä) Luonanne kävi posteljooni, keräsi kihlat. Jätti muistutuksen laatikkoon: aivojenne sähkölasku maksamatta, sydämestänne puuttuu kate. Silloin saa rakkauden tarinan roisto viikset naamaansa. Luonanne kävi posteljooni. Rakkaus oli liian pieni, jotenkin pienempi kuin te itse, se mahtui räkäjarrujen väliin. (koputtaa tuttavallisesti virkailijaa olkapäälle) Hyvää yötä. (exit)
VIRKAILIJA (kääntyy tyhjällä näyttämöllä, yleisöön tihrustaen) Tä?
Valot ja takaisin.
5.näytös
Jokke tulee oikealta, Lissu vasemmalta, tai toisinpäin.
JOKKE Sinä olet Lissu.
LISSU Sinä olet Jokke.
JOKKE No niin.
LISSU Mitäs tässä.
JOKKE Eipä muuta.
LISSU Kiitos. (kättelevät)
JOKKE Kiitos.
Jokke menee vasemmalle, Lissu oikealle, tai ihan kuinka vain. Verhot.
Kirjoittaja on tehnyt erilaisia tekstejä elokuvakäsikirjoituksista lyriikkaan. Hänen mielestään on tärkeämpää lukea kuin kirjoittaa. Kirjoittaja vaikuttaa Helsingin Vuosaaressa ja on Voiman toimituspäällikön Tarja Lipposen veli.
Kaj Lipponen