Arvostelussa Lukas Moodyssonin elokuva Me ollaan parhaita!

Edellisissä elokuvissaan (Mammutti, Container, Reikä sydämessäni ja Lija 4-ever) ja isänsä kuolemaa purkaneessa kirjassaan Isän aika (2011) monikerroksista maailmantuskaa potenut Lukas Moodysson palaa nyt uransa alun elokuvien teemoihin ja tunnelmiin.

Fucking Åmal (1998) ja Kimpassa (2000) kertoivat hauskan salaviisaasti yhteisöllisyydestä, erilaisuudesta ja vastarinnasta. Nyt Moodysson kuvaa kolmea sinnikästä 13-vuotiasta tyttöä, jotka perustavat punkbändin 1980-luvun alun Tukholmassa.

Elokuva ei silti rajaudu vain epookkiin, musiikkiin tai nuorisokuvaukseen, vaan se pamfletoi yleispätevästi itsellisyyden tavoittelun ja toveruuden tärkeydestä.

Pettämättömän taitavalla elokuvantekijällä on alati herkkä silmä inhimillisille tunteille ja arjen huumorille. Hauskuus ei ole pinnallista eikä murhe ylimaallista. Elämä tekee joskus kipeää, mutta juuri se tekee siitä todellista ja tärkeää. Tässä elokuvassa on kaikki kohdallaan.

Lukas Moodysson: Me ollaan parhaita! Elokuvateattereissa nyt. 5 tähteä.

Tuomas Rantanen