Arvostelussa Lauri Lepolan kirja Rohkeat punatytöt Tampereella 1918.

Lauri Lepola synnytti edellisellä teoksellaan Verinen Tampere pari vuotta sitten pienen kohun väittäessään, että Pyynikin kirkkopuiston alla olisi punaisten joukkohauta. Nyt harrastajahistorioitsija Lepola käsittelee Tampereen naiskaartia.

Lepola haluaa kertoa totuuden naiskaartilaisista, koska ”vielä aika uusissakin kirjoissa on lähdetty siitä, että naiskaarti olisi ollut jatkoa juoppoudelle, huliganismille ja epäsiveelliselle elämälle”. Olisi kiinnostavaa tietää, mihin Lepola viittaa. Viimeaikaisesta tutkimuksista hän ei ainakaan voi puhua.

Lepolan heikkous on siinä, että hän puhuu umpiossa. Jonkin verran kirjassa tosin käytetään suoria lainauksia eri tutkimuksista, iloisesti sekaisin muistitietoaineistojen ja kaunokirjallisten sitaattien kanssa kuljettamaan Lepolan valitsemaa tarinalinjaa eteenpäin. Tarinalinja sinänsä on hyvä, yritys kuvata naisen asemaa vuonna 1918. Jäin kuitenkin kaipaamaan avointa dialogia tutkimusyhteisön kanssa.

Kustannustoimittajalla olisi teoksessa ollut paljon töitä niin kielen kuin genrenkin selkiyttämisen kanssa. Toimittajaa käsikirjoitus kuitenkaan on tuskin nähnyt. Rohkeat punatytöt Tampereella 1918 on Maaseudun Maisema- ja Kulttuuriperinne ry:n julkaisema. Yhdistyksen puheenjohtaja on Lepola itse.

Lauri Lepola:
Rohkeat punatytöt
Tampereella 1918.
Maaseudun
Maisema- ja Kulttuuri-
perinne ry 2013. 239 s. 1 tähti.

Elsi Hyttinen