Arvostelussa Kaunotar ja hirviö -baletti.

Suomen Kansallisbaletti on onnistunut jälleen. Kaunotar ja hirviö -tarinan ensi-ilta oli 21. helmikuuta, ja kaikki kevään esitykset on jo varattu loppuun. Lavalla nähdään klassista balettia ja perinteinen rakkauskertomus – kaunista viihdettä eleganteimmillaan.

Ennakkohaastattelussa koreografi Javier Torres sanoi, että halusi balettinsa eroavan Disney-maailmasta. Tehtävä on lähes mahdoton, sillä niin tunnettu kansantaruun perustuva Disney-animaatio on.

Eroavaisuuksia toki on: muut hahmot eivät ole astioita, vaan lemmikkejä, yön varjoja, tuulen henkiä, tuliperhosia, nymfejä, fauneja ja unikuvia. Juoni ei ole ihan niin monimutkainen, mikä on tanssiteoksen etu.

Mikä tällaisen sadun paikka on? Se opettaa, että narsistin käy huonosti, sillä komea itsekeskeinen prinssi tulee noidutuksi hirviöksi. Sitten Belle, nuori siskojensa kiusaama nainen oppii rakastamaan rumilusta ja saa palkkioksi sitten – tadaa – sen komistuksen.

Aika piinaavan pinnallista. Kun nainen vain luopuu omasta tahdosta, onni tulee rikkaan miehen muodossa. Vähän närästää, sillä tarinahan esineellistää sekä miehen että naisen ja luo kummalliset odotukset rakkaudesta.

Ei taida kannattaa jäädä miettimään, oppiiko se narsisti ajastaan hirviönä mitään. Täytyy luottaa siihen, että ne onnellisia ovat ja rakkaus nyt kestää sitten kaiken, koska se on alkanut niin hurjista oloista.

Teos on visuaalisesti kuin kuohkea ja rapea marenkileivos. Hahmot ovat oivallisesti puettuja ja tanssiesitykset huikeita.

Ensi-illassa yksi fauneista pyllähtää kesken esityksen, mutta sekään ei haittaa. Pikemminkin se tekee esityksestä vieläkin sympaattisemman.

Kaunotar ja hirviö, Javier Torresin koreografia Suomen Kansallisbaletissa 5.4. asti. Neljä tähteä.

Hannele Huhtala