Toimikaa, sillä muuten ei tapahdu mitään, vaatii Greenpeacen Suomen-toimiston uusi pomo Sini Harkki.
Sini Harkin tie luonnonsuojelijana oli katketa alkuunsa vuonna 2000. Silloin 19-vuotias Luonto-Liiton Uudenmaan piirin aktiivi oli lähtenyt osoittamaan mieltään aarniometsien säilyttämisen puolesta Kainuuseen, Kuhmon Laamasenvaaraan.
Kyseessä oli valtion omistama ja Metsähallituksen hoitama metsä, jollaisella Luonto-Liiton partio oli käynyt Kuhmon Vattuvaarassa paria kuukautta aiemmin. Alueelta oli raportoitu löytyneen kymmeniä uhanalaisia kasvilajeja ja kääpiä, mutta kun luontoliittolaiset tulivat tarkistamaan tilannetta, metsä oli täydellisesti kaadettu.
Myöhemmin talvella tultiin osoittamaan mieltä samanlaista hakkuuta vastaan Kuhmon Laamasenvaaraan.
”Se oli ihan tavallinen mielenosoitus. Siellä oli outo tunnelma, Metsähallituksen henkilökunta käyttäytyi aggressiivisesti. Katsoin motokuskia, joka viskoi puita sinne tänne, ja lähdin hakemaan lähellä motokuskia ollutta kollegaa pois.”
Harkki näki kauempaa, kuinka yksi metsätyön monitoimikonetta käyttävistä miehistä oli alkanut kaataa puita lähes holtittomasti. Kun mielenosoittajat olivat jo lähdössä pois motokuskin läheltä, yksi puu kaatui.
”Kuulin rasahduksen yläoikealla ja näin, kun täyskasvuinen mänty alkoi kaatua. Onneksi oli talvi ja pystyin dyykkaamaan siihen uraan lumessa, joka oli onneksi syvä.”
”Sain aivotärähdyksen ja ruhjeita kylkeen, mutta ilman lumiuraa olisin kuollut.”
”Olen aivan varma, että teko oli tahallinen, vaikka kuski ehkä tarkoitti kaataa sen pelotellakseen”, Sini Harkki muistelee tapausta vuosien takaa.
”Ja tää jatkuu.”
Pystyyn päästyään Harkki ja muut mielenosoittajat olivat kävelemässä autolleen noin viiden kilometrin päähän, kun metsätietä kaarsi kaksi autoa.
”Niistä nousi viisi kaapinkokoista korstoa ulos. Tajusin heti, ettei ole kaikki hyvin. Matti Liimatainen ehti huutaa kännykkään kuhmolaiselle tutulleen, jonka kanssa sattumalta jutteli, että soita poliisi. Joku miehistä heitti kännykän metsään, ja he alkoivat hakata Mattia, seurueen ainoaa miestä.”
Harkki sanoo, että tytöt yrittivät mennä väliin, mutta miehet olivat voimakkaampia. Kun tilanne saatiin rauhoitettua, selvisi, että kaikki pahoinpitelijät olivat motokuskin veljiä, seitsemän veljestä Kuhmosta.
”Pahoinpitelijät kyllä tuomittiin, mutta motokuski sai tuomion vain vaaran aiheuttamisesta.”
Tapaus innoitti Harkin tekemään metsiensuojelutyötä seuraavien kymmenen vuoden ajan.
”Toinen silloin aloittanut luontoliittolainen Mannisen Olli palkittiin juuri Pohjoismaiden neuvoston ympäristönsuojelupalkinnolla metsiensuojelusta. Voisi sanoa, että se hakkuu tuli kalliiksi”, Harkki nauraa.
”Olihan se aikamoinen aktivistiuran alku. Kun todistin Liimataisen pahoinpitelyä käräjäoikeudessa Kuhmossa, yksi valamiehistä huusi, että näkeehän sen, että se valehtelee. Kuhmossa ei huokunut tunne, että oikeustoimet olisivat riippumattomia.”
Harkki tietää, että kaupungissa voi helposti elää punavihreässä aktivistikuplassa ja että maalla on eri maailma.
”Mutta ei tuo ole normaalia sielläkään.”
Harkki lisää, että hän on sittemmin tavannut paljon hyviä ihmisiä Kuhmosta Savukoskelle ja Inariin.
”Olen myös kasvattanut toimivat välit moneen Metsähallituksen työntekijään, mikä on ollut välttämätöntä sopimusten aikaansaamiseksi.”
Sini Harkki valittiin Greenpeacen Suomen maajohtajaksi huhtikuun alussa. Käytännössä hän on hoitanut tehtävää jo viime marraskuusta. Greenpeacessa hän on ollut vuodesta 2006 lähtien. Aiemmin hän on tehnyt metsiin, biopolttoaineisiin ja Arktikseen liittyvää työtä.
Greenpeacen toimisto on siisti. Sisälle tultaessa tervehtimään tulee Harkin oma koira, Pärnusta tuotu löytökoira.
Viime syksynä Greenpeace sai toiminnalleen valtavasti näkyvyyttä, kun kaksi aktivistia kiipesi öljynporauslautalle Barentsinmerellä vastustaakseen arktisen alueen öljynporauksia. Toinen kiipeäjistä oli Sini Saarela. Saarela sai kehuja rohkeudestaan, mutta paljon myös kuraa niskaansa.
Miksi suoraa toimintaa vastustetaan niin voimakkaasti?
”Suomalaiset on tosi legalistinen kansa. Ihmiset eivät aina ymmärrä, että ihmiset ne lait tekevät.”
Öljynporauslautta-pidätyksen jälkeen Greenpeace sai palautetta, jossa sanottiin, että 15 vuotta Siperiassa olisi ihan oikea tuomio Saarelalle ja muille aktivisteille.
”Ajatteleeko ihmiset oikeasti, että kun kiipeää öljynporauslautalle ja levittää banderollin, 15 vuotta on ok?”
”Toisaalta ihmiset ovat tyytymättömiä tai tuntevat pahaa oloa, mutteivät osaa toimia. Sitten niistä, jotka tekee ja toimii, tulee vihan kohde.”
Erityisesti naiset saavat paljon vihapostia.
”Sen näkee myös metsiensuojelutouhuissa syrjäseuduilla. Kun vastapuolelle tulee nuori nainen, jonka kanssa haluttaisiin olla tekemisissä ihan toisessa sävyssä, miesten on vaikea suhtautua tilanteeseen. Tämä näkyi myös Saarelan Sinin tilanteen kommentoinnissa.”
Arktis-kampanja on tällä hetkellä yhä Greenpeacen merkittävin kampanja.
Suomen Greenpeace tekee siinä yhteistyötä erityisesti muiden arktisen alueen toimistojen ja kansainvälisen Greenpeacen kanssa. Toinen tärkeä kampanja keskittyy ilmastonmuutoksen hillitsemiseen erityisesti Aasiassa.
Greenpeace toimii myös muiden ympäristöjärjestöjen kanssa. Suomen osalta Harkki sanoo, että hän toimisi mielellään uusiutuvien energian tuottajien kanssa.
”Uusiutuvalla energialla ei ole omaa lobbya Suomessa.”
Kansainvälisesti Greenpeace työskentelee myös ay-liikkeen kanssa, erityisesti juuri uusiutuvan energian parissa.
”Suomessa ay-liike on vielä vanhan teollisuuden ja energiamuotojen kannattaja, mutta muutosta on tulossa sukupolvenvaihdoksien myötä.”
Ylipäätään Suomi näyttää olevan uusiutuvan energian suhteen takapajuinen maa.
”Fossiilisia energialähteitä ja ydinvoimaa on tuettu niin kauan, etteivät uusiutuvan energian tuottajat pääse samalle tasolle, jos alaa ei tueta.”
Jos Fennovoiman laitos päätetään rakentaa, tulevaisuudessa Suomessa tuotetaan sähköä yli tarpeen.
Harkin mielestä Suomessa olisi kuitenkin syytä siirtyä pian uusiutuviin energiamuotoihin.
Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) on periaatetasolla irtisanonut Suomen lämmöntuotannon osalta hiilivoimasta. Vanhojen voimalaitosten elinkaari on kuitenkin 40–50 vuotta, ja Jyväskylässä on vasta uusittu voimalaitos, joka toimii hiilellä.
”Siinä vaiheessa, kun voimala poistuu käytöstä, Suomen pitäisi olla jo sataprosenttisesti irti hiilestä.”
Harkki vaatii, että Suomessa pitäisi luopua joustamattomista jättilaitoksista, sillä ydinvoimaa ei voi skaalata kysynnän mukaan.
”Uusiutuvien energiamuotojen tuotanto ja energian kysyntä vaihtelevat aaltomaisesti, ja joskus huippukulutushetkeä tasamaan tarvitaan energialähde, jonka voi kääntää päälle ja pois. Ydinvoima ei ole sellainen.”
Ongelma ei koske vain Suomea. Valtaosa maailman hallituksista on sitoutunut pitämään lämpenemisen kahdessa asteessa, mutta ei tee mitään.
”Suomessa on saatu läpi hyvin näkökulma, että uusiutuvat olisivat näpertelyä. Maissa, joissa uusiutuvaan on lähdetty, toimintavarmuus on lyönyt ällikällä ja on hämmästytty siitä, miten tuulivoimaa tuleekin niin paljon.”
Harkki esittelee konkretiaa: Saksassa on rakennettu vuosina 2010–2013 noin kahdeksan ydinreaktorin verran uusiutuvan energian tuotantoa.
Luonto-liiton jälkeen Harkki työskenteli Suomen luonnonsuojeluliitossa kolmisen vuotta metsänsuojeluasiantuntijana.
Sitten Harkki opiskeli vuoden Tampereella ympäristöpolitiikkaa. Sieltä hän valmistuikin muutamaa vuotta myöhemmin, vaikkei enää täysaikaisesti opiskellutkaan.
”Olen tykännyt kaikista järjestöistä, joissa olen ollut mukana. Luonnonsuojeluliiton kautta olin mukana kansainvälisissä ympäristösopimusneuvotteluissa ja näin siellä greenpeaceläisiä. Tajusin, miten paljon heillä oli asiantuntemusta ja strategista näkemystä, ja siitä tuli olo, että noiden kanssa haluan olla tekemisissä.”
Vuonna 2005 Harkki oli luonnonsuojeluliiton kautta Inarissa tekemässä metsiensuojelutyötä. Kampanja oli vaikea, mutta hyvä esimerkki siitä, että rohkealla provokatiivisella toiminnalla saa aikaan muutoksia keskustelussa. Metsiä ei suojeltu silloin heti, mutta viisi vuotta myöhemmin sitten suojeltiinkin.
Greenpeaceä on syytetty siitä, että se olisi suljettu järjestö. Harkki ei ymmärrä syytöksiä.
”Vuosikertomukset, tilinpäätökset, hallituksen jäsenet, kaikki löytyy nettisivuilta. Kriitikot, jotka väittää, että Greenpeace on salajärjestö, haluavat vain levittää huhuja, eivät he haluakaan tietää. Mun mielestä me ollaan avoimia.”
Samaan hengenvetoon Harkki lisää, että järjestön toiminnan luonteen takia yllätysmomentteja täytyy kuitenkin varjella.
”Jos firmat tietäisivät olevansa meidän seuraavia kampanjakohteita, ne voisivat pistää rahaa pr-kampanjoihin etukäteen tekemättä mitään muutoksia toiminnassaan.”
Osan suljetusta imagosta Harkki selittää sillä, että Greenpeace haluaa olla tarkka omasta uskottavuudestaan.
”Emme järjestä massamielenosoituksia, joissa saatettaisiin käyttäytyä Greenpeacen periaatteiden vastaisesti. Meille kansalaistottelemattomuus on väkivallatonta. Meidän vapaaehtoiset koulutetaan. Jos joku kiipeilee GP:n nimissä, emme halua, että hän loukkaa itsensä.”
Greenpeace on pyrkinytkin viime aikoina madaltamaan kynnystä osallistumiselle.
”Yritämme kertoa ihmisille, että voi tulla tekemään muutakin kuin kiipeämään öljynporauslautalle. Voi tulla kääntämään tekstejä tai kokkaamaan koulutustilaisuuksiin.”
Onko aktivistin toiminta pelkkää klikkailua netissä?
Harkki ei väheksy nettivaikuttamista. Greenpeace suoriutuukin hyvin netissä: kun heitä seuraa Twitterissä, tulee pyyntö lahjoittaa yksi tviitti päivässä järjestölle. Facebookissa kansainvälisellä Greenpeacellä on yli 1,7 miljoonaa tykkääjää.
”Meilläkin on vielä paljon opeteltavaa. Netin kautta on tullut uusia toimijoita, kuten esimerkiksi Avaaz”, Harkki puhuu viisi vuotta toimineesta internetkampanjasivustosta, jonka kautta kansalaiset voivat luoda kansainvälisiä vetoomuksia.
Harkin mukaan ilmastonsuojelutyössä ei ole helppoa löytää mielekkäitä välitavoitteita.
Toisin on Indonesian sademetsien suhteen. Huhtikuussa Greenpeace sai Procter & Gamble -yrityksen lupaamaan, että se luopuu sademetsää raivaavien tuottajien palmuöljyn käytöstä. Procter & Gamble valmistaa esimerkiksi Head & Shoulders -sampoita.
”Procter & Gamble lupaa olla metsäkatovapaa vuoteen 2020 mennessä. Aika monen yrityksen kanssa on päästy nopeampiin sopimuksiin. Toisaalta Procter & Gamblen tapaisella palmuöljyn ostajalla on tuhansia myyjiä ja tuottajia, prosessi on hidas.”
Kuluttajien vetoaminen firmaan on vain osa isompaa prosessia. Kansainväliset kulutustuotebrändit ovat sensitiivisiä kuluttajien palautteelle.
Fossiilisten energialähteiden tuottajat eivät lähde poteroistaan, jollei heitä pungeta sieltä pois.
”Eikä poliitikoilla ole rohkeutta, jollei kansa pakota.”
Harkilla onkin selkeä näkemys siitä, kumpi liikkuu nopeammin, yritykset vai politiikka.
”Firmat ovat nopeampia, mutta me yritämme vaikuttaa molempiin rinnakkain ja limittäin. Todellisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin tarvitaan politiikkaa. Mutta poliitikot eivät ole valmiita liikkumaan, jollei osa bisneseliitistä näytä ensin, että muutos on mahdollinen.”
Harkki näkee, että vanhalla energia-alalla on yksinkertaisesti niin paljon vaikutusvaltaa, että ala on pystynyt pitämään suuren osan poliitikoista omalla kannallaan. Poliitikot eivät näe, miten energiajärjestelmän muutos hyödyttäisi osaa liike-elämästä, loisi uusia firmoja ja paljon uusia työpaikkoja.
”Fossiiliset firmat ovat tuomittuja hiipumaan, jos ilmastonmuutoksen torjunta otetaan tosissaan. Silti nykyiset, olemassaolevat työpaikat ovat mielikuvana aika paljon vahvempia kuin tulevat työpaikat. Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa on myös koko ajan kytätty muita ja pelätty, että jos tekee itse enemmän, niin kilpailukyky kärsii.”
Greenpeace vaikuttaa firmoihin antimainosmateriaalin avulla. Samalla kampanjaan taipuminen saattaa vahvistaa firman brändiä.
”Moni yritys on saanut GP:n vaatimuksiin taivuttuaan kiitosta ja hyvää pr:ää. Me ei ikinä sertifioida yhtään yritystä. Me voimme kiittää Procter & Gamblea, mutta emme sano firman olevan yleisesti hyvä. Meillä ei ole pysyviä vihollisia eikä pysyviä yhteistyökumppaneita. Palmuöljyn tuottaja-asiasta sovittiin nyt, mutta jos he ensi vuonna tukevat esimerkiksi Shellin öljynporauksia, olemme heidän pääkonttorillaan jälleen.”
”Ilmassa on lamaantumista. Ilmastokeskustelua on käyty 20 vuotta, ja jos tähän mennessä ei ole saatu muutosta, niin milloin ja missä? En silti ajattele, että solidaarisuus olisi kadonnut. Ehkä se on lamaantumista liian suurten ongelmien edessä ja epäselvyyttä ratkaisuista”, Harkki pohtii.
Mikä saa Harkin jatkamaan aktivismia?
”Ehkä vain hoitaisin puutarhaa, jos en tietäisi, miten vakavasta ongelmasta on kyse. Pelosta tulee pakko tehdä.”
Harkkia mietityttää, millainen maailma on hänen omalla, nyt leikki-ikäisellä lapsellaan 40–50 vuoden päästä.
”Ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen kahteen asteeseen on mahdollista, ja uusiutuva energia on käyttövalmista. Ärsyttää ihan helvetisti, että sitä ei oteta käyttöön.”
Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on tärkein päämäärä, mutta miten se oikein pitäisi tehdä? Pitäisikö valita kylmät suihkut vai boikotoida öljy-yhtiöitä? Luonnonsuojelujärjestöjen ratkaisuehdotukset poikkeavat toisistaan. Lisäksi ilmastonmuutoskeskustelu ajautuu helposti epäoleellisille raiteille.
”Suomessa ei muistuteta, että meidän päästöistämme 80 prosenttia tulee energiantuotannosta, millään muulla ei vaikka Helsingissä ole väliä kuin sillä käyttääkö Helsingin Energia hiiltä vai ei.”
Mitä ilmastonmuutoksesta huolestuneen pitäisi tehdä? Harkki vaatii toimintaa.
”Kaikki on vielä mahdollista.Voi vaikuttaa poliittisesti, kirjoittaa mielipidekirjoituksen tai puhua naapurin kanssa. Tai vääntää kunnan kanssa ja laittaa aurinkopaneelin.”
Harkki vaatii viemään keskustelua eteenpäin, jotta saadaan aikaan järjestelmätason muutosta.
”Ihminen, joka kerran on ymmärtänyt ympäristöongelmat, tekee kaikkensa. Mun mielestä on tärkeämpää puhua kuin olla viimeisen päälle kierrättävä.”
Hannele Huhtala
