Arvostelussa Geoff Rymanin kirja Air.
Geoff Rymanin teoksen Air tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Karzistaniin, Kizuldahin pieneen kylään lähitulevaisuudessa.
Nykyistä vieläkin läpitunkevampi tietoverkko ja interaktiivinen media hallitsevat vauraiden yhteiskuntien elämää.
Kizuldahissa on hädin tuskin puhelimia, tarinan alussa nettitelevisiotakin käytetään naapurikaupungissa, ja talot lämmitetään kuivatulla lannalla.
”Ulkomaailmasta on tullut suurempi. On kaksi maailmaa, näkemämme sekä toinen ihmisten tekemä maailma, joka on todellista maailmaa suurempi. He kutsuvat sitä ’Infoksi’.”
Myös suurta maailmaa odottaa muutos, sillä uusi teknologia ”Ilma” siirtää tietoverkon ihmisten mieleen. Kizuldahiin verkko tulee maailmassa viimeisenä, mutta ”Ilmaa” kokeillaan siellä ensimmäisenä. Kokeilu on katastrofi, joka muuttaa päähenkilö Maen elämän peruuttamattomasti.
Muotisuunnittelija Mae elää tulevaisuutta varten ja haluaa valmistella kylää ”Ilman” hallitsemalle maailmalle. Hän haluaa olla tiedossa liitävä pääsky. Onnettomuuden vuoksi hänessä elää kuitenkin isoäiti Tungin tietoisuus, joka vetää häntä koko ajan kohti mennyttä maailmaa ja niitä aineellisia huolia, joista ”Ilma” lupaa vapauttaa ihmiset.
Air on taitava kuvaus köyhyyden ja vaurauden sekä erilaisten elämismaailmoiden törmäyksistä. Ryman nivoo tähän pääteemaan naisten aseman miesvaltaisissa kulttuureissa, naiset muutoksen tekijöinä sekä sen edessä olevat esteet. Olennaista osattomuuden ja siitä nousemisen kuvauksessa on taitojen merkitys ja toisaalta niiden inflaatio muuttuvassa maailmassa.
Ryman on lajityypin harvoja todella taitavia kirjoittajia. Etenkin ihmisten ja yhteisön tapojen kuvaus on poikkeuksellista scifissä tai ”spekulatiivisessa fiktiossa” yleisemmin. Erilaiset käytös- ja kunniakoodit ovat hyvä tapa luoda vieraannuttavaa etäisyyttä mutta työstää ihmisten motiiveja uskottavasti ja osoittelematta.
Kirja onnistuu myös käsittelemään teknologisen murroksen teemaa vajoamatta simppeliin moralismiin, tuhon ennustamiseen tai uuden maailman optimismiin. Muutos on moninainen ja ennustamaton, ja paljon olennaisempaa ovat ihmiset sen pyörteissä. Tarinan mullistusten tahti on hengästyttävä, mutta niistä ei tule toimintaelokuvamaista kiihkeyttä, koska kaikkea tarkastellaan Kizdulahin hitaan arjen näkökulmasta.
Isoäiti Tsungin läsnäolo on fantasiaelementti, joka kuitenkin istuu erilaisten uskomusten sävyttämään maailmaan, ja se antaa keinon tarkastella menneisyyttä tulevien mullistusten rinnalla – sitäkään romantisoimatta – mutta esimerkiksi se luo näkymän siihen, miten köyhyydenkin luonne voi muuttua.
Tarina muistuttaa myös siitä, että yhden muutoksen aspektin ylikorostaminen voi saada unohtamaan muita tärkeitä tekijöitä. Aineellinen maailma ei menetä voimaansa ”Ilman” maailmassa.
Geoff Ryman: Air. St. Martin’s Griffin 2004. 400 s.
Neljä tähteä.
Ville Lähde
