Arvostelussa Pispalan nykytaiteen keskuksesta kertova kirja Hirvitalo.

Kun saan käsiinsä anarkistien tekemän kirjan, katson ensimmäiseksi, onko kirjalle merkitty tekijää. Hirvitalo-kirjalla on toimittaja mutta ei yhtä tekijää.

Kirja on yllättävän hauska katsaus suurin piirtein kaikkeen, mitä Tampereen Pispalassa olevassa Hirvitalossa on tapahtunut ennen talonvaltausta ja sen jälkeen. Se kokoaa kansien väliin tekstit, taide- ja muut häröilytapahtumat ynnä valokuvat.

Kun silmäilee Hirvitalon historiaa, ei voi olla pohtimatta, kuinka tärkeä talo, paikka ja tila on ylipäätään kulttuurille. Herääkin kysymys, onko kulttuurin viljeleminen pelkkää tietyssä paikassa tapahtuvaa duunailua?

Samalla voi kysyä, mitä menetetään, kun jostakin tulee instituutio. Tai mitä tarkoitetaan sillä, että ei haluta maksaa seinistä vaan sisällöstä? Ajanmukainen tapa on sanoa, että kyllä, kyllä, instituutiot ovat pahasta ja vain sisällöillä on merkitystä. Tätä samaa mantraa hoetaan myös kulttuuripolitiikassa: halutaan tuottaa tapahtumia mutta ei haluttaisi sijoittaa ylläpitämiseen.

Ja kuitenkin Hirvitalo-kirja kertoo erään instituution ja sen ylläpitämisen historian. Arvostan.

Hirvitalo. Pispalan nykytaiteen
keskus. Kirja kaikesta
maan ja taivaan
välillä. Pispalan
kulttuuriyhdistys ry
2014. 320 s. 4 tähteä.

Kimmo Jylhämö