Asahi on kehomieltä hoitavaa terveysliikuntaa – suomalaisittain & ilman mytologiaa.
Asahi-kouluttaja, filosofi ja mustan vyön karateka Timo Klemola on jäntevä mies. Kun hän puhuu kehon pystysuorasta linjauksesta, kuuntelija automaattisesti korjaa omaa ryhtiään ja laskee molemmat jalat lattiaan, jotta oma asento olisi mahdollisimman tasapainoinen.
Siihen asahi, suomalainen terveysliikunta, pyrkii: kuuntelemaan kehoa ja tekemään arjesta terveempää.
Asahin kehitteli neljä miestä vuonna 2005. Kaikki neljä ovat mustan vyön karatekoja, jotka olivat huomanneet, että heidän polvensa ja selkänsä olivat jatkuvasti jumissa.
Mukana olivat Klemolan lisäksi valmentajat Ilpo Jalamo ja Keijo Mikkonen sekä lääkäri Yrjö Mähönen.
”Ilpo oli ollut vetämässä karateleiriä, ja pojat siinä illalla kaljalla miettivät, että olisipa liikuntamuoto, jota voisi harrastaa läpi elämän”, Klemola kertoo.
Toisena ajatuksena oli kehittää suomalainen konseptiliikuntamuoto.
”Keijo Mikkonen, joka omistaa Lauttasaaren liikuntakeskuksen, mietti, että koska hänellä oli salillaan tarjolla Les Mills -konseptiliikuntatunteja, miksei tällaista konseptia voisi ryhtyä tekemään itsekin.”
Asahi rekisteröitiin tuotemerkiksi vuonna 2007. Siihen osallistuminen on helppoa, ja Klemolan mukaan se sopii hyvin myös ihmiselle, joka ei aiemmin ole harrastanut liikuntaa lainkaan.
”Kiinalaisen taijin koreografiat ovat aivan liian vaikeita. Ihmisten on vaikea oppia edes koreografiaa, ennen kuin he pääsevät harjoittelemaan ja kehittymään. Asahissa on simppelit liikkeet”, Klemola sanoo.
Hän lisää, että taijin taustalla on kamppailulaji, joten se ei ole pelkkää terveysliikuntaa.
Asahissa taas kaikki liikkeet on kehitelty sellaisiksi, että niiden huoltava vaikutus voidaan perustella länsimaisen lääketieteen kautta. Yksi lajin kehittäjistä on lääkäri.
”Jos haluamme, että terveydenhoitojärjestelmä ottaa tällaisen tosissaan, se ei voi perustua muuhun, vaikka lähtökohtia onkin kiinalaisessa biomekaniikassa.”
Asahin tausta on aasialaisissa lajeissa, kuten karatessa, taijissa, yi-quanissa ja joogassa.
Niiden avulla voi ymmärtää kokemuksellisen biomekaniikan, josta Klemola puhuu. Hänen mukaansa länsimainen biomekaniikka on matematiikkaa, mutta aasialaisissa lajeissa on mukana kokemuksellisia harjoituksia.
”Kiinalainen lähtee aina kokemuksesta, tunteesta, ja liike lähtee vasta sitten.”
Klemola sanoo, että Kiinassa on tuhansien vuosien ajan analysoitu sitä, miten voima tuotetaan koko keholla. Lännessä samanlaista systemaattista perinnettä ei ole.
Klemola ei ole asunut Kiinassa, mutta maassa vieraillessaan hän on huomannut, miten lounastauoilla venytellään ja kuinka puistot täyttyvät aamujumppaajista.
”Meillä on pitkä matka siihen, että huoltava liikunta olisi niin normaali osa arkea.”
Klemola onkin sitä mieltä, että kehonhallinnan opettelun voisi aloittaa jo kouluiässä. Harjoiteltaviin asioihin kuuluu optimaalinen kehon-asento ja pystylinjaus, joihin länsimainen liikunta ei kiinnitä huomiota.
Kehonhallinnassa on kaiken kaikkiaan kyse siitä, miten painovoimaan vastataan.
”Pystylinjaus täytyy opetella, jos haluaa vaikka tanssia.”
Klemolan mukaan monipuolinen liikunta on parasta.
”Asahi ei nosta sykettä, jota tarvitaan myös. Mielestäni hyvä yhdistelmä tulee hölkästä, asahista ja miksei myös voimaharjoittelusta.”
Klemola puhuu voimaharjoittelusta, jossa vastus tulee omasta kehosta.
”Esimerkiksi karatessa tehdään katoja, joissa omaa kehoa jännitetään ja vapautetaan voimaharjoitukseksi.”
Klemola kertoo, että hänen poikansa harjoittelee calisthenics-tyylillä, jossa harjoituksiin käytetään oman kehon painoa. Klemola kuvaa näitä harjoituksia ”tosi makeiksi”.
”Pidän siitä, että funktionaaliset harjoitukset ovat yleistyneet, samoin parkourin kaltaiset lajit. Ei tarvitse vääntää rautaa, vaan voi käyttää omaa kehoa ja luonnollisen ympäristön esteitä, kuten nuoret tekevät.”
Huoltava liikunta ei kuitenkaan ole suosiossa etenkään raavaiden miesten parissa, jotka erityisesti tarvitsisivat kehon voimaa ylläpitävää ja palauttavaa liikuntaa.
”Niinhän se on, että tosi mies ei raastetta syö eikä joogaa. Tästä ajattelusta täytyisi päästä eroon”, Klemola sanoo.
Hänen uudessa kirjassaan Asahi – tietoisen liikkeen taito kerrotaan kovia lukuja: 75 prosenttia yli 30-vuotiaista suomalaisista on kärsinyt selkäkivuista. Tätä asahin kehittänyt nelikko pitää huolestuttavana.
Naiset uskaltavat kokeilla joogaa ja pilatesta, mutta miesten saaminen liikkumaan on Klemolan mielestä aito ongelma.
”Edes ohjaajakurssille on vaikea saada miehiä. Jos kurssilla on kymmenen henkeä, yleensä yksi on mies. Ja enemmän miehet tällaista liikettä tarvitsisivat.”
Miten saada aikaan muutos? Yhtenä vaihtoehtona Klemola näkee asahin markkinoimisen äijä-etuliitteen kera, kuten joillekin joogakursseille on tehty. Tuntien sisältöä ei tarvitsisi silti muuttaa.
Ja sitten se tietoisuus. Klemola korostaa sitä, kuinka tärkeää on kuunnella omaa kehoa sisältäpäin. Sitä asahin mielikuva- ja kehoharjoitukset treenaavat: miten aistin sormenpäitteni kokemukset ja keskityn tekemiseeni.
Klemola kirjoitti tietoisuustaidoista, mindfulnessista, edellisen kirjansa Mindfulness – Tietoisuuden harjoittamisen taito (Docendo 2013).
Mindfulnessista tuttu mielenharjoituksen taso on asahissa mukana.
”Liikkuminen on oikeasti realistinen tie tuoda kehotietoisuutta suomalaisten arkeen ennemmin kuin istuminen tyynyllä työpaikan tauolla ja meditoiminen.”
Tärkeää on se, että mieltä voi harjoittaa siinä missä kehoakin.
”Mindfulness-liikkeen kaupallistuminen ja pinnallistuminen eivät minua miellytä, mutta vaikka buumi ampuu nyt ylitse, olemme menossa oikeaan suuntaan.”
Mitä pitäisi tehdä, jotta asahia ja suomalaisille uudenlaista kehotietoisuutta alettaisiin harjoittaa peruskoulusta lähtien?
Klemola toteaa, että koululiikuntakuvio on vaikea, koska koululiikunta on niin urheilulähtöistä: Opettajat koulutetaan Jyväskylässä, jonne hakevat huippu-urheilijat. Sitten huippu-urheilijat pääsevät eduskuntaan ja ajautuvat siellä lautakuntiin, jotka päättävät liikunnan rahoituksesta.
”Eli tämä kilpaurheilun ajatus menee läpi joka tasolla. Tosi massiivinen ongelma. Jos puhun asahista ja kritisoin kilpaurheilua, en juuri saa vastakaikua.”
Asahi kuitenkin kiinnostaa Suomessa. Tällä hetkellä lajia ohjaa 500 valmentajaa ympäri Suomea, 70–80 paikkakunnalla. Ainakin 30 kansalaisopistoa on ottanut lajin valikoimiinsa.
”Kaikki vie aikansa, mutta olen tosi tyytyväinen siihen, mitä olemme vajaassa kymmenessä vuodessa tehneet.”
Klemola on siirtänyt asahi-ajattelua myös kävelyyn ja juoksuun. Hän teki itselleen kolme millimetriä paksusta nahasta ohuet intiaanisandaalit, jotka suojaavat paljasjalkajuoksussa.
”Jätin lenkkarit pois neljä vuotta sitten, enkä ole niitä takaisin kaivannut”, Klemola sanoo.
Paljasjalkajuoksukin harjoittaa kehotietoisuutta, jota kohti asahissa kuljetaan.
”Mitä paksumpi pohja, sitä vähemmän tietoa siitä, missä kuljet. Tässäkin tietoisuus on tärkeä osa.”
Mistä muusta pitää luopua, jotta kehotietoisuuden voi saavuttaa?
”Mielenkiintoinen ajatus, että tämä tarkoittaisi luopumista. Päinvastoin ajattelen, että olen saanut enemmän. Kun luovuin kengistä, sain jalkapohjani takaisin.”
Timo Klemola: Asahi – tietoisen liikkeen taito. Docendo 2014. 201 s.
_______________
Neljä liikettä asahista
Asahi koostuu neljästä osa-alueesta, jotka ovat rentous, niska ja hartiat, selkä sekä jalat ja tasapaino. Asahitunnilla kaikista osista tehdään kolme sarjaa.
Timo Klemola listasi neljä tärkeää asahiliikettä.
1. Rentous: käsien pyörittäminen.
”Myös taijista tuttu liike, joka rentouttaa, mutta myös harjoittaa keskilinjaa.”
2. Niska-hartia: hartian pyöritys.
”Tehdään tietoisesti liikeradan jokaisen pisteen kautta, ja aistitaan samalla kehon tuntemuksia. Silloin kun koko keho otetaan mukaan liikkeeseen, harjoitus on myös selälle.”
3. Jalka & tasapaino: ympyrän piirtäminen jalalla.
”Tykkään tästä harjoituksesta kovasti.”
4. Liikesarjojen välissä tehtävä hengitystä tasaava harjoitus.
”Jos asahista jää vain yksi asia mieleen, olisipa se tästä liikkeestä tuleva oppi eli se, mitä tarkoittaa hengityksen ja liikkeen yhdistäminen. Muutama syvä hengitys, jonka aikana ei tarvitse välttämättä tehdä muuta kuin aistia, miltä sormenpäissä tuntuu.”
Hannele Huhtala
