Arvostelussa Johnnie Ton elokuva Drug war.

Mannerkiinalainen toimintaelokuva, joka ei ole kungfu-eepos, lupaa paljon. Vielä enemmän lupaa yllättävän rosoinen alku, jossa päädytään pidätettyjen huumemuulien kanssa tyhjentämään suolta ränsistyneeseen pikkusairaalaan: tämä on se Kiina, jota ei matkaesitteistä löydä.

Sun Honglein huumepoliisi on malliesimerkki siitä, mistä toimintaelokuva elää: tähän vähäeleiseen mieheen voi uskoa, hänen saappaissaan minäkin tahdon pahoinpidellä, pidättää ja tarvittaessa tappaa. Uskottavuus antaa osan kliseistä anteeksi.

Drug war puskee eteenpäin hillittömällä energialla, joka samanaikaisesti pitää kiinni raa’an fyysisestä realismista ja sitoo tapahtumia yhteen epäuskottavalla koreografisella sulavuudella.

Hiljalleen Drug war hukkaa kosketuksen maailmaan ja sulaa dramaturgian sanelemaksi käsiasekeskusteluksi. Samalla se paljastaa todellisen, nihilistisen karvansa. Rikoksen selittää rikollisen pahuus. Lopun myrkkyruiskuteloitus tekee selväksi, ettei tätä elokuvaa pitäisi katsoa.

Johnnie To: Drug war. Ensi-ilta 4.7. 2 tähteä.

Tapani Möttönen