Suomessa on pitkään muokattu talousmetsiä koskevaa ympäristömerkkiä.

Suomessa on pitkään muokattu talousmetsiä koskevaa ympäristömerkkiä. Ympäristöjärjestöt ovat tavoitelleet sellaista metsien ympäristösertifiointia, joka edistäisi luontoarvojen huomioimista metsätaloudessa. Metsäyritykset, Metsähallitus ja MTK taas ovat pyrkineet luomaan merkkijärjestelmää, joka voisi toimia metsäsektorin nykyisten toimintatapojen ekoleimana.

Asetelmaan turhautuneet ympäristöjärjestöt irtaantuivat asiaa selvittäneestä yhteisestä työryhmästä vuonna 1997. Sen jälkeen metsäsektorin toimijat muokkasivat omista lähtökohdistaan FFCS-sertifikaatin.

FFCS:n kautta on tällä hetkellä ympäristömerkitty 95 prosenttia Suomen metsistä. Useimmat sen kriteereistä vaativat vain nykyisten lakien edellyttämän tason. Jotkut kriteereistä vaativat lakejakin vähemmän.

FFCS:n kriteerien mukaan esimerkiksi yli yhden hehtaarin kokoisia vanhoja metsiä ei tarvitse suojella. Samaan aikaan kriteerit määrittelevät vanhan metsän käsitteen niin tiukasti, ettei vaadittava määrä luonnontilaista ympäristöä käytännössä mahdu alle hehtaarin laikulle.

Kriteerien mukaan vanhoja metsiä ei myöskään tarvitse jättää hakkaamatta, jos saman omistajan metsistä on ennestään suojeltu yli viisi prosenttia. Valtion maiden kohdalla tämä suojelutaso ylittyy niukasti. Niinpä valtion maiden metsät voidaan ympäristömerkitä riippumatta siitä, kuinka vanhojen metsien kohtalo niiden sisällä ratkaistaan. Suurin osa vielä suojelemattomista vanhoista metsistä sijaitsee valtionmailla ja suurimmat metsäkiistat koskevat niitä.

Lisäksi uhanalaisia lajeja koskeva FFCS-kriteeri esittää suojeltavaksi lajeista vain ne, joiden esiintymät alueellinen ympäristökeskus on rajannut. Alueelliset ympäristökeskukset olivat Ympäristöministeriön mukaan vuosina 1997–2004 rajanneet ainoastaan 15 yksittäistä elinympäristöä koko maassa.

BirdLifen, Luonnonsuojeluliiton, Greenpeacen ja Luonto-Liiton yhteinen raportti suomalaisesta metsäsertifioinnista FFCS:sta julkistetaan syyskuun kuluessa.

Voima