”Odottaessanne uutta teatteria, odotatte sitä väistämättä niiden ideoiden rajoissa joita teillä jo on”, Pier Paolo Pasolini kirjoitti.
”Odottaessanne uutta teatteria, odotatte sitä väistämättä niiden ideoiden rajoissa joita teillä jo on”, kirjoitti elokuvaohjaaja ja runoilija Pier Paolo Pasolini Uuden teatterin manifestissaan vuonna 1968.
Pasolini väittää, että emme tunnista uutta taidetta, kun näemme sen: ”Uudistukset ovat auttamatta surkeita, ärsyttäviä ja turhauttavia; niitä ei joko tunnisteta uudistuksiksi tai niistä puhutaan aivan kuin niistä olisi jo tulossa vanhoja tapoja.”
Niin kuin kapitalismia ja kommunismia voi pitää saman asian kääntöpuolina, niin myös uutta ja vanhaa taiteessa. Pasolini näkee oman aikansa porvarillisen teatterin ja ”protestin teatterin” saman ilmiön eri puolina.
Tästä voi vetää suoran linkin siihen, miten me hahmotamme teatterikentän tällä hetkellä Suomessa: laitokset ja vapaat ryhmät, perinteinen teatteri ja nykyteatteri, lain piirissä olevat teatterit ja lainsuojattomat.
Jos laitokset ovat ensimmäinen teatteri, vapaat ryhmät vastaliike, missä olisi ”kolmas” teatteri? Toisin sanoen, missä marginaali on nyt?
Monet vapaat ryhmät ja edelleen itsensä marginaaliseksi kokevat tekijät ja ryhmät seisovat tukevasti keskiössä. Mediajulkisuuden keskiössä, kehuvien arvostelujen keskiössä, maantieteellisesti keskiössä.
Perinteisesti uutta, edistyksellistä on haettu marginaalista ja viime vuosikymmeninä ryhmistä ja harrastajateatterista. Onko se uusi, mitä on löydetty, todella uutta?
Lainsuojattomat-festivaali on myös tilaisuus katsoa sisäänpäin. Ovatko vapaat ryhmät suunnannäyttäjiä? Jos, sekä katsojana että tekijänä, ei tarttuisikaan siihen mikä on hienoa ja toimivaa ja palkitsevaa, vaan tarttuisikin surkeaan?
Ovatko täällä olevat esitykset ”surkeita, ärsyttäviä ja turhauttavia”? Ei se mitään, jos ovat. Huolestuttavaa on, jos eivät ole.
Valtakunnallinen vapaiden ammattiryhmien teatterifestivaali Lainsuojattomat V Porissa 15.–19.9. Lisätietoja www.rakastajat.fi. Teksti on lyhennelmä festivaalien keskustelutilaisuuteen kirjoitetusta alustuksesta.
Katariina Numminen