Ovatko kaikki jenkkisotilaat perusluonteeltaan perverssejä sadisteja?
Yhdysvaltain miehitysjoukkojen ihmisoikeusloukkaukset Irakissa ovat herättäneet suuttumusta viime kuukausina. Pahuudelle sai lainata hymyilevät kasvonsa Lynndie England, 21-vuotias ”koiranulkoiluttaja”. Amerikkalaisten sotilaiden toimia seuratessa on väkisinkin mietityttänyt, millaisia ihmisiä Setä Samulin riveihin oikein haalitaan. Ovatko kaikki jenkkisotilaat perusluonteeltaan perverssejä sadisteja? Hakeutuvatko he armeijaan vain päästäkseen kyykyttämään vankeja ja tappamaan siviilejä sydämensä kyllyydestä?
Totuus lienee vähemmän yksinkertainen. Sotilas Englandista kerrotaan, että hän hakeutui armeijauralle rahoittaakseen collegeopintonsa. Myös moni muu palvelee Irakissa samoin motiivein: asepalvelusta pidetään varteen otettavana keinona saavuttaa ilmainen terveydenhoito, koulutus ja kunnollinen työpaikka. Näitä ja muita rahanarvoisia etuja mainostetaan näyttävästi USA:n armeijan rekrytointimateriaaleissa sekä pestaustilaisuuksissa, joiden kohdeyleisönä ovat nykyisin erityisesti mustat ja latinotaustaiset nuoret.
Amerikkalainen rauhanjärjestö Resource Center for Nonviolence kuitenkin varoittaa värvääjien lupauksista. Armeija ei ole mikään hyväntekeväisyyslaitos, vaan sen tehtävänä on sodankäyminen ja siihen valmistautuminen, RCNV:n internetsivuilla muistutetaan. Moni värvätyistä ei tule lainkaan ajatelleeksi sitä, että USA:n armeijalla on aina viime kädessä laillinen oikeus peruuttaa jo tehdyt sopimukset esimerkiksi palkasta tai opiskelustipendeistä.
Tilastot kertovat karua kieltään. Kaksi kolmasosaa värvätyistä ei koskaan saa armeijalta minkäänlaista rahoitusta opiskeluunsa, ja vain 15 prosenttia heistä suorittaa neljän vuoden korkeakoulututkinnon. Tutkimukset eivät myöskään tue väitettä, jonka mukaan armeijan käyminen auttaisi menestymään myöhemmässä elämässä: kolmasosa Yhdysvaltain kodittomista on entisiä sotilaita, ja esimerkiksi Vietnamin sodan veteraanit ansaitsevat keskimäärin noin 11–19 prosenttia vähemmän kuin ne henkilöt, joilla on samanlainen sosioekonominen tausta.
Ja toisin kuin mainoksissa annetaan ymmärtää, armeija on kaikkea muuta kuin tasa-arvoinen työpaikka. Naissotilaista peräti 90 prosenttia on kokenut seksuaalista häirintää palvelusaikanaan – kolmasosa heistä on raiskattu. Merkille pantavaa on myös syvään juurtunut rasismi, joka läpäisee sotilaallisen hierarkian: päällystö on yhä lähes kokonaan valkoihoista huolimatta siitä, että ei-valkoisten suhteellinen määrä joukoissa kasvaa kaiken aikaa. Esimerkiksi Persianlahden sodan aikaan yli puolet etulinjan sotilaista edusti muuta kuin valkoista väestönosaa, mutta silti heidän osuutensa upseeristosta on vain 12 prosenttia.
Tosin myöskään kotimaan vähäosaiset eivät aina riitä. Yhdysvaltain armeijalla on pitkät perinteet siirtolaisten rekrytoimisessa. Nykyisen Irak-konfliktin ensimmäisten uhrien joukossa oli suhteettoman paljon siirtolaisia. Se on ymmärrettävää, koska tilastojen mukaan siirtolaisten todennäköisyys joutua etulinjaan on korkeampi kuin Yhdysvaltain kansalaisilla. Tällä hetkellä asevoimien eri haaroissa palvelee noin 60 000 siirtolaista, joista puolet eivät ole Yhdysvaltain kansalaisia.
Porkkanana asepalveluksesta siirtolaisille on perinteisesti tarjottu nopeutettua kansalaisuuden myöntämistä, joka nopeutui entisestään uusien säädösten ansiosta. Ne palkitsevat kaikki ”terrorismin vastaiseen sotaan” osallistuneet. Jos palveluksessa oleva ei-kansalainen sattuu kaatumaan palveluksessa ennen kansalaisuuden saamista, voidaan Yhdysvaltain kansalaisuus myöntää vainajalle postuumisti. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
www.rcnv.org, www.objector.org/before-youenlist, www.goarmy.com
Henna Vainio
