No niin, taas sitä mennään katutaiteen merkeissä metrovartijaa pakoon. New Yorkin katuelämää vihreäksi värittävä Edina Tokodi on päätynyt vähän tavallista luovempaan ratkaisuun. Tällä kertaa kämmenet ja vaatteet eivät tahraannu spraysta eivätkä lateksista, vaan korkeintaan liimasta ja sammalesta. Voiman toimittaja Jukka Vuorio löysi vihreän vallankumouksen. Se alkaa Brooklynista!
Unkarissa syntynyt ja New Yorkin Brooklynissa asuva Edina Tokodi, 29, on luonut nykyisen kotikaupunkinsa kaduille uudenlaista elämää. Rakennusten ja joukkoliikennevälineiden seiniä koristaa siellä täällä Tokodin ”green graffiteja”. Ne ovat sammalesta ja ruohotupoista muotoiltuja erilaisia hahmoja, kuten karhuja, jäniksiä, lintuja, kauriita ja muita eläimiä. New Yorkin ja Milanon taidekoulujen kosmopoliitti kasvatti haluaa lähentää ihmistä ja luontoa.
Mitäs tämä nyt oikein on, Edina Tokodi?
”No, olen aikaisemmin pitänyt taidenäyttelyitä sisätiloissa. Niissä oli esillä paperista ja elävistä kasveista tekemiäni installaatioita. Ollessani matkalla Japanissa kävin tutustumassa monenlaisiin puutarhoihin ja sain siellä idean erilaisten hahmojen muotoilusta kasveja käyttämällä. Palattuani Yhdysvaltoihin aloin sitten kiinnittää sammalta seinälle.”
Oletko tehnyt myös tavallisia graffiteja?
”En oikeastaan, tein vuosia sitten Italiassa yhden ainoan jota voi sanoa perinteisessä mielessä graffitiksi.”
Etkö pidä perinteisistä graffiteista?
”Pidän, pidän. Olen monesti ollut hämmästynyt kuinka hienoja ja kauniita töitä kaupunkien kaduilla voi nähdä. Täällä New Yorkissa on erityisen hyvät mahdollisuudet bongata isoja ja komeita maalauksia.”
Onko taiteellasi jokin poliittinen sanoma?
”Ensisijaisesti työni ovat esteettisiä, eivät poliittisia. Teoksien on tarkoitus kyllä herättää ajatuksia.”
Minkälaisia ajatuksia?
”Isoissa kaupungeissa asuvien ihmisten luonto- ja eläinsuhde on nykyään olematon. Ympäristön ja luonnon pahoinvointia on helppo olla ajattelematta koska emme näe luontoa missään. Mielestäni kaupunkeihin tulisi entisestään kehittää erilaisia puutarha- ja viheralueita. Omat poliittiset mielipiteeni ovat vihreitä ja työni edustavat niitä.”
Minkälaista palautetta katutaiteesi on saanut?
”Yleisesti ottaen palaute on ollut positiivista. Eniten kommentteja tulee netin kautta, ja olen ryhtynyt siellä moneen yksityiseen keskusteluun taiteesta, ympäristöstä ja ympäristötaiteesta. Jos voin vähääkään vaikuttaa ihmisten näkemyksiin, olen onnistunut ainakin jollakin tasolla.”
”Erityisen mielenkiintoista minusta on tarkkailla kadulla miten ihmiset reagoivat teoksiini. Suhtautuvatko he välinpitämättömästi, repivätkö ne pois – vai hoitavatko eläviä kasveja. Hyvällä hoidollahan työni ovat paljon pitkäikäisempiä.”
Oletko joskus joutunut vaikeuksiin liimatessasi turvetta seinään?
”Kerran olin liimaamassa sammalta metrovaunun sisäseinään, kun vartija tuli paikalle. Hän ei kuitenkaan oikein tiennyt miten suhtautua tekemisiini ja pääsin lähtemään kotiin ilman seuraamuksia. Nykyään New Yorkissa katutaiteilijat on laitettu ahtaalle, ja esimerkiksi graffitimaalaajat ovat saaneet isoja vahingonkorvauksia maksettavikseen. Pyrin laittamaan teokseni seinille sellaisiin kellonaikoihin, että paikalla olisi mahdollisimman vähän ihmisiä.”
No miten on, voiko taidettasi nähdä joskus Suomessa?
”Ehkä voisikin. Suunnitelmissani on jossakin vaiheessa muuttaa takaisin Eurooppaan, mutta en ole vielä päättänyt minne siellä. Arvostaisin todella paljon mahdollisuutta tulla töihin jonnekin EU:n alueelle.”
Saatko muuten elantosi taiteesta?
”Olen ammatiltani graafinen suunnittelija. Se on sitten näkökulmakysymys kuinka paljon siinä on taidetta.”
Ja laitetaanko vielä Voiman lukijoille jotain terveisiä?
”Joo. Totta kai yhteistä luontoamme tulee suojella, mutta sen lisäksi uskon, että jos jokaisella olisi oma puutarha jota hoitaa, olisi länsimaisella yhteiskunnalla paljon tasapainoisempi suhde luontoon.”
Jukka Vuorio
