Näyttöpäätteellä seikkailee rähjäinen joukko suomalaisen miehen karikatyyrejä, yhdellä on päällään vain pitkät kalsarit.
Ruovedentien Nesteen takana, omakotitalon yläkerrassa media-alan artenomi Veli-Pekka Lehtonen editoi tosi-tv-parodia Rupinsonin ääni- ja kuvaraitoja kohdalleen. Työryhmällä on naurussa pitelemistä.
Näyttöpäätteellä seikkailee rähjäinen joukko suomalaisen miehen karikatyyrejä, yhdellä on päällään vain pitkät kalsarit. Rupinsonin epäinhimilliset kilpailu olosuhteet ovat jättäneet jälkensä.
Maskeeraaja Anna Kuivasella on riittänyt tekemistä neliviikkoisen kuvausperiodin aikana, etenkin bussinkuljettaja Lahtisen kilpailukunnon ylläpitämisessä. Lahtisella on Ilkka Nummiston viikset ja kalju, mutta hän ei pärjää mittelöissä.
Rupinson on kuvattu 15 kilometrin päässä Oriveden keskustasta, Hiedan rannassa entisen Olmarkin kenkätehtaan raunioilla. Mantereella työskentely helpotti kuvauksia teknisesti ja säästi kustannuksia. Työryhmä laskee 25-minuuttisen elokuvan maksaneen 60 euroa. Raha kului lähinnä videokasetteihin.
Kuvauksissa käytetyt kaksi digikameraa ovat tekijöiden, samoin editoinnissa käytetty Adobe Premiere -ohjelma. Pakollisiin menoeriin ei lasketa parissa kohtauksessa toimintaelokuvien tyyliin käytettyä helikopteria.
Videossa ei ole skrupuja eikä rahinoita, eikä sitä äkkiseltään liittäisi halpatuotannon genreen. Nykytekniikka mahdollistaa laadukkaan jäljen pienilläkin resursseilla, kunhan kameroiden edessä ja takana osataan asiat.
Näyttelijöistä löytyy hämäläistä levollisuutta ja karismaa, vaikka selviytymiskilpailu esikuvana olisi tarjonnut hyvän syyn älyvapaaseen meuhkaamiseen. Kohtaukset soljuvat eteenpäin kauniisti, sikäli kun tällaista aihetta kauniiksi voi sanoa.
Suomalaisten tv-kanavien hurahtamista halpamaisiin reality-sarjoihin on sadateltu asiantuntijahaastatteluissa ja yleisönosastoilla koko niiden nelivuotisen historian ajan. Tyytymättömyydestä vallitsevaan ohjelmapolitiikkaan sai orivesiläinen elokuvakin alkunsa.
Sen lisäksi että televisiosta tulee tyhjänpäiväistä, samat tyypit saavat tehdä siellä kaiken. Uusia potentiaalisia tekijöitä ja tuoreita ideoita olisi muualla vaikka kuinka paljon. ”Tämä on meidän yrityksemme vaikuttaa kehityksen kulkuun”, sanoo Oriveden Rupinsonin käsikirjoittaja, ohjaaja ja näyttelijä Tero Koskinen.
Ryhmä ei aio tinkiä päämääristään, kävi Rupinsonin miten kävi. Seuraava, rakennusalalle sijoittuva projekti on jo hahmollaan, vaikkajoku ehdottaakin välityöksi miljonääri-Jussia. Sellaista, jolla ei olisi naisia eikä rahaa.
Omakotitalon yläkerrassa majailevan työryhmän miehistä puolet tienaa leipänsä rakennusalalla. Joukkoon kuuluu myös ambulanssinkuljettaja, maskeeraaja ja pari media-alan ammattilaista. Enemmistöllä on kokemusta elokuvatai teatterityöstä. Ohjaaja Koskinen on käynyt Voionmaan opiston elokuvanäyttelijän linjan.
Ryhmäläiset eivät halveksi koulutusta, mutta ammatillisia standardeja enemmän vaakakupissa painaa yhdessä viihtyminen ja ajattelemisen vapaus. ”Popstarsit ja Idolsit kaatuvat omaan hengettömyyteensä. Elävimmät jutut syntyvät kellareissa”, sanoo pirullista business-kiipijää ja sakinpetturia näyttelevä Pertti Lattunen.
Koskisen mielestä pitäisi perustaa elokuva-alan oppilaitos, joka tarjoaisi halukkaille mahdollisuuden toteuttaa visioitaan ilman luutuneita taide käsityksiä ja yhdenmukaistamisen painetta.
Orivesiläisen parodian henkilöissä reality-ohjelmien ankaruus kohtaa härmäläisen sisun. Tv-kisojen loppukeskusteluissa märehdityt tunnemyrskyt seuraavat toistaan, kun miehestä otetaan rantaryteikössä mittaa.
Kivenkantokisassa muidenkin murikat raahanneelta viedään makkarat ja nainen, ja yltiöpositiivinen ryhmähengenkannattaja hivutetaan styroksipatjalle ajelehtimaan. Härskiä menoa jo tosi-tv:n standardeillakin?
”Tosi-tv:ssä nimenomaan tehdään epäreiluus hyväksyttäväksi”, huomauttaa Tyly Pahka -nimistä juontajaa näyttelevä Pekka Määttä.
Koskisen mielestä reilut ihmiset jätetään tänä päivänä tylysti jalkoihin. Jos hän jotain haluaa elokuvalla sanoa, se liittyy elämän epäoikeudenmukaisuuteen ja ulkokultaisten ihmisten ylimielisyyteen. Oriveden Rupinsonissa katsoja näkee, miten tärkeilijöiden tärkeys karisee.
Ulriika Niemelä
