Teatterikorkeakoulun ohjaajaopiskelijat Lauri Maijala ja Aino Kivi ovat löytäneet erinomaisen välineen tuoda julki omia ja opiskelijakollegoiden ajatuksia.
KUUNNELMA ”Opiskelijoista pitää löytyä paloa puhua suunsa puhtaaksi heitä vaivaavista asioista. Jos vituttaa, se pitää sanoa – joko suoraan tai kauniisti paketoituna.”
Teatterikorkeakoulun ohjaajaopiskelijat Lauri Maijala ja Aino Kivi ovat löytäneet erinomaisen välineen tuoda julki omia ja opiskelijakollegoiden ajatuksia.
Väline on Teatteri Radio, jossa kuka tahansa teatterikorkeakoulun yli 400 opiskelijasta voi pukea mieltään askarruttavia asioita kuunnelmamuotoon.
”Soitin radioon ja asia oli selvä”, Maijala kertoo projektin synnystä. ”Kysyin onko rajoituksia seksin tai väkivallan suhteen. Ei ollut, joten tarjoamme salonkikelvotonta ohjelmaa ja rikomme rajoja. Sananvapautta lisää, ettei Lähiradiossa pyöri iso raha.”
”Teatteri Radion vahvuus on anarkistisuus. Kuunnelmassa voi tehdä täysin vastuuttomasti vaikka maailmanlopun,” Kivi kuvailee.
Epätrendikkyys kuuluu kuunnelman hyviin puoliin – samoin kuin ajankohtaisuus, dokumentaarisuus ja helppous.
”Kuunnelma on reaktionopeutensa ansiosta loistava tapa käsitellä yhteiskunnan epäkohtia. Voimme tehdä keskiviikon kuunnelman tiistaina.”
Tähän mennessä kuunnelmia on syntynyt kolme. Maijalan ohjaus käsitteli naisen asemaa tulevaisuuden yhteiskunnassa.
”Halusin osoittaa, että kuunnelman teko on helppoa. Laaja scifi valmistui kuudessa tunnissa halvalla mikillä minidiskiin. Äänet latasimme ilmaiseksi netistä.”
Kiven ohjauksessa näyttelijät lukivat hänen runojaan rakkauden mahdottomuudesta ja seksistä.
Juhana von Baghin kuunnelma nauhoitettiin kaverin keittiössä.
Toive on, että kuunnelmantekoon ryhtyvät muutkin kuin ohjaajaopiskelijat. Yhteisöllisyys elpyisi, kun kuunnelmia seurattaisiin yhdessä aamunavauksessa.
”Kavereilta ja opettajilta tulee palautetta että ’jee, aggressiivista sissitoimintaa’”, Kivi kertoo.
Kynnys on matala, koska kuunnelmien laatua ja sisältöä ei valvota. Ainoa pelko on, että ulos tulee liian raffinoitua kamaa.
Radikaali kuunnelma voisikin ravistella taidekenttää, jota riivaavat sama hedonismi, itsesensuuri ja mukavuudenhalu kuin koko yhteiskuntaa.
”On helppo lillua taiteilijapiireissä lunastamatta mitään. Pitää olla vaatimaton ja pyrkiä maailmanparhauteen omassa tekemisessään”, toteaa Maijala.
”Harrastajateattereiden esityksillä voi olla vahva sosiaalinen omatunto, mutta laitosteatterien näytökset pyrkivät usein miellyttämään. Noidankehässä tehdään näytelmiä joita ei oikeasti haluta yleisölle jota ei kiinnosta. Huonosti tehty teatteri on latteaa paskaa”, Kivi kuvailee.
”Suomalaiset on totutettu puolittain tehtyyn. Esimerkiksi farssin pitää olla helvetin skarppi tehotakseen”, Maijala jatkaa. ”Myös kantaaottava ja aggressiivinen myy. Lavalla voidaan ampua pressa ja saada sali täyteen.”
”Kantaaottavuus voi olla ihan muutakin, feminiinistä jin-energiaa”, Kivi muistuttaa.
Yhteiskunnallisen teatterin ei myöskään tarvitse olla vasemmistolaista. Se voi olla vaikka uusliberalistista.
”Seuraavassa kuunnelmassa näyttelijäopiskelijat lausuvat kauniisti sponsorimainoksia”, Kivi ideoi.
Teatteri Radio Lähiradiossa 100,3 MHz Pääkaupunkiseudulla keskiviikkoisin kello 9.
Anna-Sofia Joro
