Viranomaisten pitäisi pystyä erottamaan tarrataide ilkivallasta.

”Kaupunki on kasvoton, ihmisen jälki ei näy, ja kaikki on niin virallista ja mainosten varassa. Haluan tuoda tarroilla kaupunkiin värejä, yksityiskohtia. Harmaat sähkökaapit ovat niin rumia, että niiden pystyttämisen pitäisi olla rikos. Kaupunki on armottoman tylsä, jos siihen ei saa koskea. Tarroittelu on yritys ottaa kaupunki takaisin pala palalta”, sanoo Pete. Hän on yksi lokakuun puolivälissä Helsingissä pidätetystä kuudesta tarrataiteilijasta. Miehiä epäillään vahingonteosta.

”Teen tarroja yleisen viihtyvyyden vuoksi. Olen saanut hyvää palautetta tekemistäni tarroista. En ole niitä kuitenkaan itse hirveästi kiinnittänyt, olen jakanut niitä ja jättänyt paikkoihin, joista ihmiset löytävät niitä, klubeille, vessoihin”, kertoo Peten kanssa samaan aikaan pidätetty Mikko.

”Kyse on taiteesta, joka haluaa olla läsnä kaupunkikuvassa ja käyttää kaupunkia viestinnän välineenä”, kiteyttää Kuvataideakatemian rehtori Mika Hannula.

”Tarrat ovat, kuten julisteet ja sapluunalla maalatut kuviot, osa kaupunkitaidetta. Siis yksi mahdollinen kuvataiteen väline, joka on yleisesti käytössä etenkin kaupunkimiljöössä elävöittäen, kyseenalaistaen ja aktivoiden kaupunkitilaa”, Hannula sanoo.

Kuvataideakatemiassa on meneillään viisivuotinen Tuntematon kaupunki -projekti, jossa kaupunkia käsitellään viestinnän välineenä hyödyntämällä katutaiteen eri muotoja. Viime vuonna Kuvataideakatemiassa oli tarra- ja julistetyöpaja. Siellä valmistettiin ja levitettiin muun muassa sodanvastaisia julisteita ja tarroja ennen Irakin sotaa.

Hannula huomauttaa, että esimerkiksi lähes alastomia naisia bussipysäkeillä esittelevät h&m:n mainokset ovat osa ilmiötä, jossa julkinen tila on yksityistetty mainostilaksi liian vaivihkaisesti.

”Julkinen tila on muuttunut ylikorostuneesti kaupalliseksi ja rajoitetuksi tilaksi, jolloin siitä on tullut yksityistä, ei yleistä. On selvää, että kadut ja katujen visuaalinen ilme ovat muutakin kuin vain kaupallista toimintaa. Siksi kaupunkitaiteen yksi funktio on pohtia, miten kaupunkitilaa voisi käyttää vaihtoehtoisesti hyväksi. Käyttää sitä tapana keskustella, väitellä ja olla jotakin mieltä.”

Taidekriitikko Erkki Pirtola toteaa tarrojen olevan tärkeä kanava ilmaista kritiikkiä ja mielipiteitä. Tarran saattaa kuka tahansa laittaa seinään protestina vallitsevalle yhteiskunnalle ja vaikkapa taidemaailmalle, jossa ei uskalleta ottaa kantaa eikä ilmaista kriittistä ajattelua. ”Taiteen tehtävä on esittää kritiikkiä ja taiteilijoilla ei ole siihen varaa”, Pirtola sanoo.

Pirtola huomauttaa, että kriittisiä mielipiteitä on miltei mahdotonta saada julki joitain yleisönosastopalstoja lukuun ottamatta. Hän arvelee tämän olevan osasyy kantaaottavien tarrojen yleistymiselle.

”Poliisia pitäisi kouluttaa taiteesta, ja tarra tärkeänä taidemuotona pitäisi osata erottaa ilkivallasta.”

Journalisti-lehden päätoimittaja, viestintälainsäädännön asiantuntija Timo Vuortama kertoo perustuslaillisessa sananvapauslaissa olevan asteeroja. Mainoksilla, huulenheitolla ja yhteiskunnallisilla viesteillä on eriasteinen sananvapauden suoja. Sananvapauslaki suojaa vahvimmin poliittista ja yhteiskunnallista kritiikkiä ja arvostelua.

”Valtaapitävien arvostelu ja yhteiskunnallinen kritiikki ovat sananvapauden ydinaluetta”, painottaa Vuortama. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja vaikuttamiseen pyrkivät viestit ovat sananvapauden kannalta vahvimmin suojattua aluetta.

Vartiointiliike FPS Securityn vartijat seurasivat epäiltyjä tarrataiteilijoita kiinniottoyönä siviiliasuissa ja ilmoittivat havainnoistaan poliisille. FPS on ilkivallan ja töhryjen ehkäisemiseen erikoistunut vartiointifirma. Vartijat olivat laatineet epäiltyjen tarraliikkeistä 50-sivuisen kuvitetun raportin.

Jutun tutkija, ylikonstaapeli Thomas Fridman Helsingin poliisista kertoo, että FPS:n raportin mukaan tarroittajien toiminta on ollut laajamittaista, sillä tarroja on näkynyt Helsingin katukuvassa vuoden ajan busseissa, metroissa, sähkökaapeissa ja liikennemerkeissä.

Kaikille kuudelle epäillylle tehtiin kotietsintä yli kaksi vuorokautta kestäneen pidätyksen aikana. Fridman kertoo, että viidestä asunnosta takavarikoitiin tarroja tai tyhjiä tarra-arkkeja.

Peten mielestä jutussa ei niinkään ole kyse juuri heidän tekemisistään, vaan pidätys oli pelotteluviesti kaikille tarroittajille.

FPS on Helsingin kaupungin palkkaama vartiointifirma ja toimii rakennusviraston johtamissa projekteissa Stop Töhryille ja Siisti stadi. FPS:lle maksetaan vartioinnista ja valvomisesta Stop Töhryille -projektin noin 900 000 euron vuosibudjetista yli 20 prosenttia. FPS nettoaa niin ikään reilut 20 prosenttia Siistin stadin 450 000 eurosta vuosittain.

Onko vartijoiden tarkoituksenmukaista ja laillista seurata ihmisiä öisin siviilivaatteissa, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri?

”Mun vastuulla on se, että vartiointifirman toiminnassa ei ole huomauttamista. Mä pidän siitä huolen.”

Sauri toteaa, että Stop töhryille on kaupunginvaltuuston hyväksymä, eikä hänellä ole mitään syytä epäillä kaupungin palkkaaman vartiointifirman toimivan laittomasti.

”Lähden siitä, että se mitä vartiointifirma tekee, on laillista.”

Helsingin rakennusvirasto toteaa, että ”vartiointifirman toimintatapa on liikesalaisuus ja tilanne sekä toimintaedellytykset vaativat, että vartijat ovat siviilivaatteissa. Poliisi on univormussa näkyvästi kaduilla.”

Lausunnon antanut rakennusviraston työntekijä haluaa pysyä tuntemattomana. Hän kieltäytyy kommentoimasta vartijoiden toimintatapoja enempää ja vetoaa kunnanviranomaisia sitovaan salassapitovelvollisuuteen kaupungin omaisuuden suojeluun liittyvissä asioissa.

Asianajaja Matti Wuori toteaa kotirauhansuojan olevan Suomessa niin heikko, että kotietsintä voidaan tehdä ilman erityistä lupaa myös tutkittaessa vähäpätöisiä rikoksia, joista enimmäisrangaistus on puoli vuotta vankeutta.

Ylikonstaapeli Fridman kertoo, että hänelle on jo toimitettu vahingonkorvausvaatimuksia. Yksi asianosaisista vaatii tarran poistamisesta korvauksia 85 euroa tarralta.

Peten mielestä rangaistuksen pitäisi olla suhteessa rikokseen: ”Olisin ilomielin maksanut parin kympin tai vaikka satasen sakon levittämistäni tarroista. Voisin maksaa joistain tekemistäni jutuista, mutta en muiden tekemisistä.”

Mikko kertoo repineensä lukuisia tarroja pois, koska pelkää joutuvansa maksamaan muiden levittämistä tarroista. Hän huomauttaa, että tarran saa irrotettua helposti ja nopeasti repäisemällä tai raaputtamalla.

Pidätetyt olivat järjestämässä lokakuun lopuksi Helsinkiin Tarranlumous 04 -katutaidenäyttelyä. Näyttely on peruttu, koska taiteilijat pelkäävät tarrajupakan seurauksia.

Haastateltujen tarrataiteilijoiden nimet on muutettu. Reclaim the City -tapahtuma katutaiteen puolesta perjantaina 5.11., kokoontuminen Helsingin Kiasmalla kello 18.

Leona Kotilainen