Kauhajoen koulusurman tutkintaryhmä suosittaa tiukennuksia aseiden saatavuuteen. Toinen tutkimus muistuttaa, että pienasekeskustelussa unohdetaan naisten rooli aktiivisina toimijoina.
”Aseita pidetään vain miesten asiana, ja mieskuva-analyysi ohitetaan. Naiset ja vähemmistöt nähdään uhreina”, Henri Myrttinen sanoo.
Valmiita muotteja naisten ja miesten osallisuudesta pienaseväkivaltaan ravistelee tutkimus Sexed Pistols: The Gendered Impacts of Small Arms & Light Weapons (2009). Myrttinen on yksi sen toimittajista.
”Esimerkiksi Suomen sisällissotaa on tarkasteltu vain miesnäkökulmasta. Punakaartissa oli myös naistaistelijoita.”
”Itä-Timorilla naiset tukivat sissiliikettä tuomalla ruokaa ja viemällä viestejä sekä kantamalla aseita”, Myrttinen jatkaa. Hänellä on yli kymmenen vuoden kokemus Itä-Timorilta ja Indonesiasta.
Myrttinen muistuttaa, että Acehin rauhanneuvottelijat unohtivat naistaistelijat, vaikka YK:n päätöslauselma velvoittaa ottamaan huomioon naiset rauhanrakentamisessa. Ajateltiin, että he voisivat vain palata takaisin kotihommiin.
”Kansainvälisissä neuvotteluissa unohdetaan sukupuolikysymykset ja käsitellään vain abstrakteja asioita.”
Pienaseilla on merkitystä sekä aseellisissa konflikteissa että kotiväkivallassa. On maita, joissa ei ole virallisesti sotatilaa, mutta aseellinen väkivalta on varsin näkyvää. Ja naiset voivat olla tavalla tai toisella aktiivisia.
”Sen lisäksi, että konfliktissa on mukana äitejä, taistelevia miehiä pidetään seksikkäinä toiminnan miehinä, jotka saavat rahaa ja naisia.”
Myrttinen muistuttaa, että naiset voivat olla myös aktiivisia rauhanrakentajia. Somalialaiset naiset ovat esittäneet runoja rauhan luomiseksi ja Ugandassa naiset osallistuvat aktiivisesti aseidenriisuntaan.
Myrttisen mukaan pienaseet ovat maailmanlaajuinen ongelma.
”Kosovon, Nepalin ja Sierra Leonen sisällissodat olivat pienasekonflikteja. Kun yleisesti maailmalla puhutaan sodan uhista, keskusteluun nousevat järeämmät aseet, kuten neutronipommit ja tankit. Unohdetaan, että pienasekonflikteissa kuolee eniten ihmisiä. Jenkeissä kevyitä aseita on enemmän kuin missään muussa maassa.”
”Helposti saatavia aseita käyttävät niin siviilit kuin sotavoimat. Usein paikoissa, joissa on nuori väestö ja suuret tuloerot, on paljon pienaseväkivaltaa”, kertoo Myrttinen. Määritelmä ei kuitenkaan päde hänen nykyiseen kotikaupunkiinsa Jakartaan.
Vaikka Myrttinen on ollut poissa Suomesta noin kymmenen vuotta, hän seuraa kotimaan tapahtumia. ”Miksi pienaseväkivallassa puhutaan niin vähän sisäisestä syrjäytymisestä? Ja miksi Suomessa on niin paljon pien-aseita?”
Keskustelussa esitetään, että metsästysaseet ovat osa kulttuuriamme ja että suomalaiset tietävät miten aseita käytetään. ”Mistä metsästyskulttuuri tulee ja miksi se on niin miesvaltaista?” Myrttinen jatkaa kyselemistä.
Hän myös korostaa, että uudenvuoden ampumavälikohtauksessa nostettiin esille etninen asema, ei miesnäkökulmaa.
”Kauhajoen ja Tuusulan koulusurmaajilla oli keskiluokkainen tausta. Kyseessä ei ole fyysinen vaan henkinen syrjäytyminen.”
Asefetissien kulttuureissa partahöyliä myydään hävittäjäkoneiden avulla. Tästä huolimatta Myrttinen ei usko, että pienasesurmat ovat vain miesten asia.
”Muistat varmaan Albertinkadun ampumaratasurmat, joissa asetta käytti Nokian insinöörinainen.”
_______________
Pienaseiden maailmanpolitiikka
• Kongossa naisia raiskataan aseilla. Samaan aikaan osa naisista osallistuu aseiden kätkemiseen.
• Sierra Leonessa ja useissa muissa Afrikan maissa pienet tytöt on pakotettu aseisiin ja seksiorjiksi.
• Haitilla naiset ovat perustaneet aseellisia itsepuolustusjengejä.
• Pohjois-Irlannissa naiset salakuljettavat aseita ja saavat siitä elantonsa. Lastenvaunut toimivat salakujettajien esirippuna.
• Panaman sodan jälkeen Latinalaisessa Amerikassa kuolee edelleen valtavasti ihmisiä pienaseväkivaltaisuuksissa.
_______________
Eeva Suhonen
