Jens Lapiduksen dekkareihin nojaava ruotsalaisen elokuvatrilogian avausosa käsittelee Tukholman ylä- ja alaluokan kohtaamista. Arvostelussa elokuva Rahalla saa.

Jens Lapiduksen dekkareihin nojaava ruotsalaisen elokuvatrilogian avausosa käsittelee Tukholman ylä- ja alaluokan kohtaamista. Tosin yläluokalla tässä tarkoitetaan kauppiksessa opiskelevia perintöporvareiden lellikakaroita ja alaluokalla maahanmuuttajavetoisia rikollispiirejä.

Elokuvan päähenkilö on kotitaustaansa häpeilevä, mutta ympäristöään älykkäämpi JW. Voidakseen remuta rikkaiden kuhnurikavereidensa elintasolla hän tarvitsee pimeitä tuloja. Näin hän tulee verkostuneeksi alamaailman reunamille.

Rikosten laadun vakavoituessa, kasvavat riskit ja moraalisten valintojen tuska. Dynaaminen käsivarakuvaus ja rohkeasti kronologiaakin rikkova leikkaus pitävät leffan liikkeessä paremmin kuin sen draaman kaari yksin kantaa.

Tarina asettelee henkilönsä aika tutulla tavalla mieskunnian, toverilojaalisuuden, romanttisen parisuhdehaikailun ja pyssynpiippujen tuijotusten kohtauspisteisiin.

Sosiaalinen pyrkyryys, alamaailman etniset leirijaot ja gangstereiden traaginen kotitausta ovat rikollisuutta selittävinä tekijöinä turhankin ilmeisiä. Elokuvan lupaavat alkupalat taantuvat ylikypsäksi pirkkapastaksi.

Daniel Espinosa: Rahalla saa. Ensi-ilta 1.4. 3 tähteä.

Tuomas Rantanen