Arvostelussa Hanna Haurun Liian pienet sandaalit.

Muistan joskus matkalla pohjoisessa pysähtyneeni kauppaan, joka vaikutti paljolti sekatavarakaupalta. Omituisinta kaupassa oli se, että siellä oli paljon naisten kumisaappaita, jotka olivat kaikki vasemmalle jalalle ja kaikki muistaakseni kokoa 37. En voinut olla pohtimatta, millaisia ihmisiä tienoolla asuu.

Ei Hanna Haurun Liian pienet sandaalit kerro varsinaisista omituisuuksista vaan päin vastoin, arkisesta elämästä hyvin hyvin realistisesti, jopa niin realistisesti että se vie vääjäämättä kohti inhorealismia ja inhottavuutta ja epätoivoa, sitä kun ei ole mitään pelastusta.

Jollakin kummallisella tavalla Hauru kuitenkin kääntää asiat kauniiksi ja jopa ymmärrettäviksi, semminkin kun kaikki kirjan 17 novellia kertovat eri tarinoita siitä, mitä naisena eläminen voi olla nuorena, vanhana, pitkätukkaisena tai lättäjalkaisena.

”Täällä minä nyt makaan ilkosen alasti päivät hiekkarannalla ja mieheni on kuulemma löytänyt elämänsä rakkauden jostain saamelaisnaisesta. Oli se hyvä, että sovussa erottiin.”

Hieno pieni kirja taas.

Hanna Hauru: Liian pienet sandaalit. Like 2010. 94 s. 5 tähteä.

Kimmo Jylhämö