Arvostelussa Matti Yrjänä Joensuun kirja Rautahuone.

Matti Yrjänä Joensuun paluu seitsemän vuoden kirjoitustauoltaan Harjunpää-dekkareiden pariin onnistuu.

Edellisen Harjunpää ja Pahan pappi -teoksen yleissävy oli pessimistinen. Lukiessa tuntui, kuin pessimismi olisi vaikuttanut kirjailijan kynäänkin lamaannuttavasti.

Uudessa Harjunpää ja Rautahuone -teoksessa kieli kulkee eloisammin. Etenkin kuvaillessaan erilasteisesti maatuneita ruumiita tekijä tuntuu suorastaan nautiskelevan inhonaturalistisen ja makaaberin tyylittelyn leikkausalueilla. Kaiken nähneen poliisin terapeuttista ammattihuumoria varmaankin.

Joensuun yhteiskunnallinen näkemys on yhtä aikaa pessimistinen ja välittävä. Päähenkilönä on kotonaan alistettu nuori mies, joka päätyy sattumusten kautta varakkaille naisille seksipalveluja myyväksi prostituoiduksi. Kaikki osat persoonan palikoissa eivät ehkä osu ihan kohdalleen, mutta tämän surumielisen hahmon kautta Joensuu onnistuu kuvaamaan kyynisen seksinnälän ohella aitoa läheisyyden kaipuuta.

Joensuun paluu ilahduttaa, sillä rikoskirjallisuuden saralla hänellä on aivan oma paikkansa. Vaikka teemastossa pääosa on fiktiosfääristä tuttua tavaraa, hänen teoksisensa viittaavat aina ympäröivään todellisuuteen eikä dekkareiden ja tv-sarjojen paikallaan polkevaan mytologiaan.

Matti Yrjänä Joensuu: Rautahuone. Otava 2010. 302 s. Neljä tähteä.

Tuomas Rantanen