Arvostelussa Timo K. Mukka -kokoelma Näin hetki sitten ketun.

Timo K. Mukka on, ennenaikaisen kuolemansakin takia, monelle lähes myyttinen hahmo. Tietysti Mukan kirjallinen äänikin tähän vaikuttaa: seksuaalisuuden ja kuoleman kuvaus tuskin olisi aikanaan nostattanut kohua, ellei Mukan tapa kertoa olisi ollut niin täynnä selittämätöntä uhkaa ja lopullisuuden tuntua.

Näin hetki sitten ketun – kollaasi Mukan julkaisemattomista käsikirjoituksista ja lehtikirjoituksista – purkaa tehokkaasti myyttiä kirjailijan ympäriltä. Kokoelmaan sisällytetyt pakinat radioharrastajien lehdestä ja romanttiset tilausnovellit tuntuvat tosin selittämättömiltä itsessään: onko tarkoituksena herkutella suomalaisen kirjailijanelämän raadollisuudella?

Mutta ne käsikirjoitukset. Esimerkiksi vasta 16-vuotiaana kirjoittamassaan savottaromaanissa Mukka tekee ikäisekseen uskomattoman taitavaa naturalismia, sortuakseen vasta loppupuolella saarnaavuuteen. Heräävän seksuaalisuuden kuvaus on käsittämättömän luontevaa.

Lopulta Mukka kestää kokoomateoksen puristuksen. Vaikka lopputulos tuntuukin enemmän palvelukselta kirjallisuudentutkijoille, on se sitä myös niille, jotka haluavat vain ihmetellä kirjailijan ihmistä suurempaa ääntä.

Timo K. Mukka: Näin hetki sitten ketun. Toimittanut Toni Lahtinen. WSOY 2010. 501 s. Kolme tähteä.

Tapani Möttönen