Pohjantähden päivitys onnistuu.
Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on poliittisen kirjallisuuden suomalainen ikiklassikko.
Linna hakee teoksessaan sisällissodan taustat syvältä maan mullasta, paikallistaa riiston ja katkeruuden juuret ja tarjoaa muillekin kuin oman aikansa suomalaisille ymmärryksen sydäntä ja sovinnon kättä.
Pohjantähdestä on tehty viime vuosina myös alkuperäistekstille uskollisia näköispatsaita, mutta kun päivityksestä puhutaan, tekstin poliittisuutta ei voi oikein avata ottamatta samalla tuoretta poliittista näkökulmaa.
Tästä syystä Kansallisteatterin uuden pääjohtajan Mika Myllyahon ja hänen ohjaajakollegansa Saana Lavasteen teosvalintaa saattoi jo etukäteen pitää erityisen rohkeana.
Esitys rakentuu metodille, jossa tekijät kirjoittavat auki lavalla sen prosessin, miten ovat itse eri näkökulmistaan lähestyneet Pohjantähden teemoja. Esityksessä hyödynnetään brechtiläistä vieraannuttamisen metodia sekä yhteisö- ja opetusteatterin keinoja.
Varsinaisten aiheiden osalta Pohjantähdessä jäljitetään tämän päivän jännitteistä suhdettamme maaseutuun, talonpoikaiseen itsemääräämisoikeuteen, työkeskeisyyteen, sukupuolirooleihin, sosiaalisiin vastakkainasetteluihin, väkivaltaan sekä ympäristökysymykseen. Kunnianhimoista. Taustoja on tehty, analyysiä työstetty.
Valitun metodin kääntöpuoli on kuitenkin se, että minkä teoriassa voittaa, draaman toimivuudessa helposti häviää. Esityksen tasolla kaikki uudet ja vanhat palikat eivät osu yhteen, ja joitakin palikoita jää ylikin.
Kansallisen Pohjatähti-luennan ehdottomin ansio on kuitenkin sen vilpitön pyrkimys etsiä tässä ajassa toimivaa sitoutunutta teatterinäkökulmaa.
Se ei ole yhtään kyyninen eikä ylimielinen, eikä sen eetos ole hukassa.
Mutta miksi poliittisten aiheiden käsittely teatterissa näyttää nykyään vaativan niin paljon lavalle asti tuotua analysointia siitä, mitä politiikka teatterissa voisi olla?
Ehkä politiikalla on taiteessa 1970-luvun osallistuvan ohjelmallisuuden peruja niin huono klangi, että jotenkin poliittisuutta pitää aina ensin pyytää anteeksi.
Teatterin tutkimusmatkoja kansallisten teemojen ja ajankohtaisten yhteiskunnallisten jännitteiden leikkausalueelle kuitenkin tarvitaan. Hienoa, jos tätä teatterin tehtävää viitoittaa juuri Kansallisteatteri.
Täällä Pohjantähden alla 2011, esityksiä 17.5. asti.
Tuomas Rantanen
