Runoilija Heli Laaksonen ärsyyntyy välinpitämättömyydestä.

Runoilija Heli Laaksoselle on tärkeää pysyä omana itsenä. Ei tullut Helistä aamuvirkkua. Ei sporttista eikä perhekeskeistä. Vaikka jotkut ovat joskus niin toivoneet.

”En ole ollenkaan vaikutteille immuuni, etenkin lähisuhteissa olen välillä liian pehmeä ja muuntuvainen”, Laaksonen tunnustaa. Taaksepäin katsoessaan hän huomaa olleensa ajoittain enemmän mieliksi muille kuin itselleen. Odotusten paino tuntuu niskassa yhä, mutta vielä enemmän Heliä ahdistaisi, jos hän tekisi itseään vastaan.

Niinpä hän viettää aikansa itselleen sopivalla tavalla. Lukemalla, ajattelemalla, kirjoittamalla mielipidepalstoille perinnemaisemien ja -rakennusten puolesta, käymällä talkoissa kulttuuriseura Walon rakennustyömailla ja virkkaamalla epämääräisiä palleroita kivan värisistä langoista.

Laaksonen rakastaa kansalaisopiston kursseja ja suivaantuu päivän lehden ääressä.

”Yleisenä asenteena on hyytävintä tietoinen välinpitämättömyys. Järkevinäkin pitämäni ihmiset kieltäytyvät katsomasta silmiin sitä tosiseikkaa, että rajallisessa paikassa rajaton kasvu johtaa kaaokseen ja kamaluuteen”, Heli puuskahtaa.

Hän mainitsee muutamia kuulemiaan tyhjiä ja sapettavia argumentteja:

”Eihän sinun tarvitse sitä murehtia.” (Kommentti väestön liikakasvuhuoliin.)

”Kerran täällä vain eletään.” (Peruste sille, että ihminen voi vapaasti rakennella ostoskeskuksia ja rynniä niissä ostelemassa ihanasti.)

”Eteenpäin on mentävä.” (Syy purkaa 1800-luvulla rakennettu talo.)

”Kunhan ensin laittavat Pietarin jätevedet kuntoon.” (Peltojen suojavyöhykkeiden tarpeesta.)

Ä-r-s-y-t-t-ä-v-ä-ä.

Joskus epäoikeudenmukaisuus vaivuttaa epätoivoon. Onnekseen runoilija on huonomuistinen ja siten myös lyhytvihainen.

”Joskus ihmiset tai ilmiöt ansaitsisivat paneutuneemman kiukun.”

Hyvä lääke on myös asioihin puuttuminen. Laaksonen oli esimerkiksi mukana viljelemässä talkoovoimin Laitilan sisääntulon kesannon hehtaarin laajuiseksi kehäkukkapelloksi.

”Nyt siihen pykätty ilmeetön marketkeskittymä ABC-falloksineen ei ota suviaikaan ensimmäisenä silmään, vaan maamerkkinä on sen edessä oranssina liekehtivä kukkapelto.”

Heli Laaksosen runokirja Peippo vei ilmestyy 3.3. Runokiertue starttaa 7.3. Turusta.

Laura Rantanen