Aiheina valkoiset veturinkuljettajat, Gaddafin kiusalliset rahat ja lahjontaskandaali EUssa.

Valkoiset veturimiehet heiluttavat

Voiman informantti valtion rautateille kertoo, että VR:llä opetetaan veturinkuljettajiksi opiskeleville, että ammatissa on vaikea välttyä tulemasta rasistiksi. Tämä onkin osoittautunut todeksi. Konduktööri voi pyytää, että veturinkuljettaja ei pysähtyisi asemalla, jos matkustaja on musta. Kuljettaja voi taas ylpeillä sillä, kuinka huonosti on onnistunut kyyditsemään mustia työmatkalaisia. Konduktööri ja kuljettaja voivat jakaa ulkomaalaisen junaan unohtuneet reseptilääkkeet keskenään sen sijaan, että olisivat toimittaneet ne löytötavaratoimistoon. Kaiken kukkuraksi pomo takaa, että homma jatkuu: tummaihoista ei oteta kuljettajiksi, niin kauan kun hänellä on valtaa.

Pääoman kosto

Suomessakin vieraillut lordi Meghnad Desai esitti teoksessaan Marxin kosto tulkinnan, että Marx ei oikeasti tavoitellut mitään kommunismia. Lordi Desai sattui toimimaan vastaväittäjänä Libyan presidentin pojan Saif al-Islam Gaddafin väitöskirjassa, joka käsitteli kansalaisyhteiskunnan roolia globaalissa hallinnossa. Ihan oikeasti Saif Gaddafi ei näytä olleen kiinnostunut kansalaisyhteiskunnasta, kun nyt selvitellään, missä määrin poika oli kopioinut väitöskirjansa toisten teoksista. Väitöskirjan läpimenoa ei ehkä hankaloittanut se, että London School of Economics otti vastaan Saif Gaddafilta 1,5 miljoonan punnan lahjoituksen. Nyt likainen pääoma on alkanut poltella yliopiston näpeissä.

Epäilyttävä ja pyyteetön lobbaaminen

Brittilehti The Sunday Times käräytti kolme EU-parlamentin jäsentä täydestä lahjusvalmiudesta. Pankkilobbareiksi tekeytyneet toimittajat kysyivät 60 mepiltä, tekisivätkö nämä muutosehdotuksia rahakorvausta vastaan. Tarjolla oli sata tonnia eurofyffee. Kolme vastasi myöntävästi. Yksi heistä oli itävaltalainen europarlamentaarikko Ernst Strasser kokoomuksen EPP-ryhmästä, kaksi itäeurooppalaista demaria. Paljastuksen jälkeen Strasser ilmoitti eroavana EU-parlamentista. Kokoomuksen euromeppi Eija-Riitta Korhola huokaisi blogissaan, että ”nyt kävi kurjasti”. Hän ihmetteli samalla, miksi teollisuuden lobbaus nähdään epäilyttävänä, ympäristöjärjestöjen vaikuttaminen taas pyyteettömänä. Voima muistuttaa, että pyyteetön toiminta on sellaista, jossa ei pyydetä eikä oteta vastaan rahaa (esimerkiksi 100 000 euroa) eikä mitään vastaavaa hyötyä.

http://www.eubusiness.com/news-eu/austria-parliament.960.

Kimmo Jylhämö