Soiden suojelemisesta käydään kovaa kamppailua. Kansalaisliikkeet & tutkijat kritisoivat turvetuotannon ympäristövaikutuksia.
Noin kolmannes Suomen pinta-alasta on ollut soita. Nykyisin ojittamatonta suoalaa on kuitenkin jäljellä enää noin neljä miljoonaa hehtaaria, ja siitä valtaosa sijaitsee Pohjois-Suomessa. Suoluonnon nykytila on hälyttävä.
Birdlife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi kertoo uhanalaisten lajien määrän kasvaneen kymmenen viime vuoden aikana, ja tällä hetkellä puolet suolinnuista on joko uhanalaisia tai silmälläpidettäviä.
”Jos kehitys jatkuu, menetämme suolinnustosta vielä 30 prosenttia lisää vuoteen 2030 mennessä.”
Suolintuja uhkaavat erityisesti ojituksen aiheuttamat ympäristömuutokset: yhden suon ojitus vaikuttaa myös ympäröivien alueiden vesitalouteen.
Soilla on merkitystä ilmastonmuutoksen kannalta. Suomen metsiin ja soihin sitoutuneen hiilen määrä vastaa Suomen yli 370 vuoden kasvihuonekaasupäästöjä. Soiden ojittaminen aiheuttaa päästöjä vesistöihin.
Hankalimpia ovat kiintoainepäästöt, jotka valuvat ojia pitkin moskaksi vesistöjen pohjille. Hajotessaan ne aiheuttavat happikatoa, mikä puolestaan vapauttaa vesistöjen pohjaan sitoutuneita ravinteita huonontaen veden laatua.
Suuret ja paksuturpeiset suot kiinnostavat erityisesti turvetuottajia. Suomen suurimman turveyhtiö Vapon Senior Adviserin Pirkko Selinin mukaan turvetuotantoa tarvitaan ehdottomasti myös tulevaisuudessa.
”Meille on annettu 1960- ja 1970-lukujen taitteessa kansallinen tehtävä energiaomavaraisuuden turvaamiseksi”, Selin toteaa.
Suomessa toimivat ympäristöjärjestöt eivät tue tavoitetta. Radikaaleimman kannan on ottanut Suomen luonnonsuojeluliitto, joka vaatii turpeen energiakäytön alasajoa vuoteen 2020 mennessä.
Turveteollisuus toimiikin aktiivisesti kohentaakseen alan imagoa. Maaliskuussa 2010 Vapo aloitti 2 prosenttia -kampanjan turpeen energiakäytön lisäämiseksi ja tuotantopinta-alojen kasvattamiseksi.
Nyt Turveteollisuusliitto on koonnut yhteen alan toimijoiden näkemykset turveinfo.fi-sivuille. ”Kyseessä ei ole varsinainen mainoskampanja vaan tiedotussivusto, jonne on koottu tavallisia kansalaisia kiinnostavia turveasioita”, Turveteollisuusliiton toimitusjohtaja Jaakko Silpola kertoo.
”Tärkein viestintämuoto on maakunnissa tapahtuva paikallinen viestintä erilaisissa työryhmissä sekä maahankintojen yhteydessä paikallisten asukkaiden kanssa.”
Maa- ja metsätalousministeriön asettama työryhmä valmisteli kaksi vuotta kansallista suo- ja turvemaiden strategiaa. Sen tarkoituksena oli ajantasaisen näkemyksen laatiminen soiden ja suoluonnon sekä turvemaiden kestävästä ja monipuolisesta käytöstä.
Yksi esityksistä on uusi luonnonsuojeluohjelma, jonka tavoiteaikatauluna on vuosi 2025.
Suomen ympäristökeskuksen asiantuntija, dosentti Tapio Lindholm istui työryhmässä, mutta on tyytymätön strategiaan. ”Sen tavoite on sopia menneiden vuosikymmenien soiden käytön kulttuurin jatkamisesta vuosikymmeniä eteenpäin”, Lindholm luonnehtii.
Ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö päättävät prosessin jatkosta.
Luontojärjestöt kantelivat Euroopan unionille luonto- ja lintudirektiivin rikkomisesta Suomen soilla. Yhtenä perusteena kantelulle on strategiassa esitettyjen toimien hitaus: turveteollisuudella on hankittuna soita lähes kymmenen vuoden tuotantoa varten. Näitä suoalueita strategia ei auta.
_______________
Puolet ojitettu
Lähes puolet suomalaisista soista on ojitettu metsätalouden tarpeisiin. Uusia alueita ojitetaan nykyisin turvetuotannon tarpeisiin. Suomi on maailman suurimpia turpeen tuottajia maan pinta-alaan nähden. Turpeella tuotetun energian määrä on noussut vuodesta 1990 vuoteen 2009 noin kolmekymmentä prosenttia. Valtaosa siitä tuotetaan kuntien ja teollisuuden sähköä ja lämpöä tuottavissa voimalaitoksissa.
Suomen luonnonsuojeluliiton & Luonto-Liiton Vastaääni vapon vedätykselle -kampanja Facebookissa.
Hanna Hellsten
