Arvostelussa Julian Schnabelin elokuva Miral.

Miral kuvaa Rula Jebrealin tarinan kautta Palestiinan nykytragedian perustan. Hiam Abbasin vuonna 1948 perustamaan palestiinalaisorpojen turvakotiin päätyy elämälle katkeroituneen äitinsä menettänyt 7-vuotias Miral. Hänen kasvutarinansa kietoutuu ensimmäisen intifadan (1987–1993) aikaan. Nuori nainen havahtuu kansansa sortoon ja päätyy aktivistipoikaystävänsä kautta hetkeksi itsekin osaksi väkivallan kierrettä.

Elokuva näyttää arkisesta näkökulmasta alistuksen rakenteet, joista jyrkänkin vastaanpanemisen eetos nousee. Elokuva valitsee puolensa, mutta ei ole tosiasioihin nähden kohtuuton.

Israelin Palestiina-politiikkaa on oudon mahdotonta käsitellä riippumatta siitä mitä mieltä kukin on Israelin valtion jumalallisesta alkuperästä tai muusta oikeutuksesta. Tätä vasten Miral on erityisen ansiokas opetuselokuva, jonka soisi päätyvän myös koulujen kirjallisen oppimateriaalin ja keskustelujen tueksi.

Julian Schnabel: Miral. Ensi-ilta 14.4. Neljä tähteä.

Tuomas Rantanen