Ennustus seuraavan hallituskauden tapahtumista: poliitikkojen omistukset kotimaisissa pörssiyhtiöissä tehdään näkymättömäksi, veronkiertoa helpotetaan & tuloeroja kasvatetaan. Jo nyt Suomi menettää varovaisten arvioiden mukaan 800 miljoonaa euroa vuodessa kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvän veronkierron vuoksi. Valvonta mättää, sillä veronkierto on hyväosaisten saavutettu etu.
Maaliskuun iltapäiväaurinko värjää Sanomatalon kultaiseksi. Häpeällisen hieno ilma puhua hallintarekistereistä. Olen sopinut Helsingin Sanomien taloustoimittajan Tuomo Pietiläisen kanssa tapaamisen. Miksi? No minäpä kerron.
Ryhmäteatterin Eduskunta-esityksen toinen puoliaika käy läpi suomalaisen talousrikollisuuden ja korruption eri osa-alueita. Kuulun esityksen käsikirjoitustiimiin, ja vastuualueeni oli suomalaisen veronkierron uudet tuulet.
Käsikirjoitustiimi haastatteli lukuisia eri virkamiehiä, poliiseja, asiantuntijoita ja poliitikkoja. Kysyimme kaikilta miten he näkevät suomalaisen korruption ja hyvä veli -verkoston – kuinka se toimii.
Hallintarekisteri nousi pian asiakirjoista ja haastatteluista esiin yhtenä suomalaisen järjestelmän erikoisuuksista. Eikä vain rekisteri vaan se, kuinka surkeasti Suomessa valvotaan ja kontrolloidaan sijoitustoiminnan liikkeitä.
Ainoana valopilkkuna talousrikospoliisit näkivät sen, että on olemassa tinkimättömiä taloustoimittajia, kuten Hesarin Tuomo Pietiläinen. Eräs poliisi totesi lakonisesti, että Tuomo Pietiläinen on Suomen todellinen markkinavalvoja, ei Finanssivalvonta tai Verohallinto.
Hallintarekisteri & VM:n lakipaketti
Suomalaisessa sijoitustoiminnassa ja sitä koskevassa lainsäädännössä on juuri nyt vauhti päällä. Lakeja muutellaan salamyhkäisesti ja media on yllättävän vaisu.
Suurimmat kuprut liittyvät hallintarekisteriin. Hallintarekisteröinnillä omistuksista tehdään anonyymejä ja esimerkiksi syyttäjänlaitos ja talousrikostutkijat pitävät sitä keskeisenä veronkierron välineenä.
”Meidän toimittajien mahdollisuuksia tutkia näitä talousrikosasioita rajoitetaan”, Pietiläinen sanoo.
Pietiläinen on huolissaan helmikuussa 2011 valtiovarainministeriöstä valmistuneesta lakiehdotuspaketista. Sen valmisteli unettavan nimihirviön taakse piiloutunut ”Arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistusta valmisteleva työryhmä”.
Yksi työryhmän ehdotuksista on, että suomalaisille sijoittajille sallittaisiin suomalaisten pörssiyhtiöiden osakkeiden hallintarekisteröinti.
Toistaiseksi tavallisen suomalaissijoittajan täytyy ensin avata arvo-osuustili pankista, minkä jälkeen hän voi ostaa esimerkiksi Nokian osakkeita Helsingin pörssistä.
Tiedot kaupoista ja omistuksista kulkevat arvo-osuustileiltä Arvopaperikeskukselle eli Euroclear Finlandille ja edelleen veroviranomaisille. Näin verottaja pysyy ajan tasalla ja osaa periä suomalaisten sijoittajien myyntivoitoista ja osingoista pääomatuloveroa 28 prosenttia.
Hallintarekisteri on tarkoitettu vain ulkomaisille sijoittajille. Se on arvo-osuustilien kaltainen järjestelmä, johon arvopaperien kuten osakkeiden omistukset kirjataan.
Merkittävin ero arvo-osuustileihin on se, että osakkeiden todellista omistajaa ei merkitä mihinkään – omistajan tilalla lukee ainoastaan tilinhoitajan, esimerkiksi Swiss Bankin, nimi. Varsinainen omistaja jätetään anonyymiksi, eikä esimerkiksi myyntivoitoista makseta Suomeen veroja.
Suomalaisten pörssiyhtiöiden osakkeiden hallintarekisteröinti on toistaiseksi laillista ainoastaan ulkomaisille sijoittajille. Jos lakiehdotus toteutetaan, suomalaisten pörssiyritysten hallintarekisteröinti avataan myös suomalaisille sijoittajille.
Suomalaisten pörssiyhtiöiden omistusten julkisuus katoaa, kun ne siirtyvät hallintarekistereihin. Esimerkiksi Paula Lehtomäen ja hänen miehensä omistukset Talvivaaran kaivosyhtiössä olisivat jatkossa mahdottomia selvittää. Elleivät he itse kerro.
Kysyn, miten Pietiläinen aikoo selvittää finanssimaailman kuprut, kun hallintarekisteröinnin myötä häneltä viedään mahdollisuudet tutkia kotimaisiin pörssiyhtiöihin liittyviä epäselvyyksiä.
Pietiläinen on optimistinen. Hän ei usko, että uusi hallitus ja eduskunta veisivät eteenpäin lakiehdotusta, joka vähentää vallankäyttäjiin kohdistuvaa valvontaa näin paljon.
Minä en ole ihan varma. Tosin Pietiläinen saattaa olla oikeassa. Hallintarekisteröinnin avaamista yritettiin jo 1990-luvun laman jälkeen. Siitä nousi kova meteli ja toimittajat onnistuivat torppaamaan lakiehdotuksen.
Vuonna 2005 finanssipiirit voittivat, kun varallisuusveron lakkauttamisen yhteydessä poistettiin mahdollisuus saada tietoja omistusten suuruudesta. Nyt haetaan revanssia hallintarekisteröinnin suhteen.
Ikävä tutkimus
Valtiovarainministeriön entinen virkamies ja harmaan talouden asiantuntija Markku Hirvonen julkaisi yhdessä Pekka Lithin ja Risto Waldenin kanssa kesäkuussa 2010 laajan tutkimuksen, jonka mukaan 90 prosenttia suomalaisten kansainvälisen sijoitustoiminnan tuotoista jätetään ilmoittamatta verottajalle.
Veroja kierretään muun muassa osakkeiden myyntivoittojen ja osinkojen osalta. Kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvän veronkierron myötä Suomi menettää varovaisten arvioiden mukaan verotuloja 800 miljoonaa euroa vuosittain.
Nyt veronkiertäjien elämä tehdään astetta helpommaksi. Nykyään vielä nokkelien suomalaisten sijoittajien täytyy tekeytyä ulkomaalaisiksi ja sijoittaa ulkomaisten etävälittäjien kautta suomalaisiin yhtiöihin. Jos rekisteröinti avataan, enää ei tarvitse soitella Swiss Bankiin, vaan hallintarekisteröityjä osakkeita voi hankkia suomalaisen pankin kautta.
Veronkiertäminen on silti jatkossakin rikos, vaikka se tehdään helpoksi.
Poliitikkojen omistukset piiloon
Veromenetyksiä enemmän Tuomo Pietiläinen on huolissaan suomalaisten poliitikkojen omistusten läpinäkyvyyden katoamisesta. Vielä nyt Pietiläinen voi marssia Arvopaperikeskukseen eli Euroclear Finlandiin ja hakea tiedot omistuksista ECF:n näyttöpäätteeltä. Jos seuraava eduskunta äänestää lakipaketin voimaan, Pietiläinen ei enää pääse käsiksi vaikkapa tietoihin poliitikkojen omistuksista. Kun sijoittajat hallintarekisteröivät osakkeensa, omistukset muuttuvat anonyymeiksi. Täysin laillisesti.
”Tässä ehdotuksessa on lisäksi asetettu julkisuuden rajaksi viiden prosentin omistus. Kun tarkastellaan esimerkiksi Nokiaa, niin sen suurin suomalaisomistaja Ilmarinen omistaa 1,3 prosenttia. Eli kaikki jäisivät piiloon”, Pietiläinen summaa.
Jo nyt Nokiasta omistetaan 85 prosenttia hallintarekisterin kautta.
Hallintarekisteröinnin avaaminen juontaa juurensa helmikuuhun 2009. Silloinen kunta- ja hallintoministeri Mari Kiviniemi asetti ”Arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistusta valmistelevan työryhmän”, jonka tavoitteeksi Kiviniemi määräsi hallintarekisteröinnin avaamisen suomalaisille.
Toisin sanoen, keskellä vaalirahaskandaalia keskustan ministeri määräsi, että Suomeen pitää saada laki, jonka seuraus on että kohta kukaan ei tiedä mitä poliitikot omistavat.
Poliisi: valvonta ontuu joka tasolla
Työryhmän puheenjohtajaksi nimitettiin valtiovarainministeriön lainsäädäntöneuvos Tuija Taos. Haastattelin Taosta Ryhmäteatterin Eduskunta-esityksen yhteydessä. Hän ei ollut huolestunut hallintarekisteröinnistä.
”Sitä veronkiertoa ja rikollista toimintaa tietysti ei millään voi estää”, Taos valitteli puhelinhaastattelussa. Aikamoinen lausahdus henkilöltä, joka on Finanssivalvonnan johtokunnan varajäsen.
Mutta täähän nimenomaan lisää veronkiertoa, jos hallintarekisteröinti halutaan avata myös suomalaisille sijoittajille, ihmettelin Taokselle.
”Nyt niinku täs haetaan hirveesti lööppejä ja tätä et tää on kauheeta. Päinvastoin, nyt verotusmenettelyy ollaan tiukentamassa. Tää nykytila aiotaan toltakin osin saada paremmaksi.”
Epäselväksi jää, miten nykytila paranee, jos omistusten piilottaminen tehdään aiempaa helpommaksi. Tällä hetkellä pörssiyhtiöiden valvontaan ja sijoitustoimintaan liittyvät ongelmat ovat valtaisat.
Suomessa on kaksi tahoa, joiden pitäisi informoida poliisin talousrikostutkijoita: Finanssivalvonta (Fiva) ja Verohallinto.
Finanssivalvonnan rahoitus tulee 95 prosenttisesti valvottavilta eli pörssiyhtiöiltä ja pankeilta. Finanssivalvontaa valvoo puolestaan eduskunnan pankkivaltuusto, jossa istuvat muun muassa Timo Kalli (kesk) ja Marja Tiura (kok).
Vuonna 2009 Finanssivalvonta ei tehnyt ainoatakaan rikosilmoitusta poliisille. Viime vuonna rikosilmoituksia tehtiin peräti kolme kappaletta. Seuraamusmaksuja väärinkäytöksistä Finanssivalvonta ei ole langettanut koskaan. Ei ainuttakaan.
”On idealistisen väärä ajatus että Suomessa ei tapahtuisi pörssirikoksia”, toteaa yksi Eduskunta-esitystä varten haastatelluista talousrikospoliiseista.
Talousrikospoliiseilta ei löydy moitteen sanaa Fivan markkinavalvojista.
”He tekevät työnsä varsin hyvin, mutta ongelma on se, että he eivät ilmoita havaitsemistaan epäilyistä poliisille.”
Sen sijaan ”hitti” menee markkinavalvojan esimiehelle , joka vie sen esimiehelleen, kunnes se päätyy esimerkiksi Fivan markkinavalvontaosaston päällikölle Jarmo Parkkoselle.
”Parkkoselle maksetaan harmittomuudesta hyvin, kymmenien tuhansien kuukausiliksa plus Suomen pankin edut”, eräs poliiseista kertoo. Finanssivalvonta on suosittu työpaikka. Palkka on hyvä ja työssä pärjää, kun on ”just sopiva”, poliisin määritelmän mukaan.
Nämä hitit päätyvät edelleen Finanssivalvonnan johtajalle Anneli Tuomiselle ja johtoryhmälle.
”Kun syytä epäillä kynnys ylittyy, poliisin pitäisi saada tutkia. Nyt hitti jää pyörimään sinne Fivan johtokuntaan. Missään muussa rikosepäilyssä ei toimita niin, että mahdollinen rikoskeissi menee taloudellisesti ja poliittisesti valitun raadin kautta”, eräs poliisi tuhahti.
Rikosepäilyssä edetään Suomessa aina kolmen vaiheen kautta. Alimman eli syytä epäillä -kynnyksen tulisi olla mahdollisimman matala, jotta poliisi pääsee tutkimaan onko jotakin rikollista tapahtunut. Seuraavana on syyttämiskynnys. Tämän ylittyessä syyttäjä vie tapauksen oikeuteen. Viimeinen eli tuomitsemiskynnys mitataan oikeudessa.
Fiva on ottanut itselleen poliisin valtuuksia ja päättää omassa piirissään lasketaanko pörssikupru rikokseksi vai ei. Siksi valtaosa potentiaalisista ”rikoskeisseistä” ei päädy poliisille.
Toinen valvova viranomainen on Verohallinnon konserniverokeskus. Muissa Verohallinnon yksiköissä on rikosasianvalvoja, mutta ei konserniverokeskuksessa. Poliisin saamista talousrikosilmoituksista suurin osa tulee Verohallinnosta, mutta konserniverokeskuksesta niitä ei ole vielä tullut yhtään.
”Olen tuumaillut, että ehtiikö sieltä tulla ainuttakaan rikosilmoitusta ennen kuin jään eläkkeelle”, eräs vanhempi talousrikospoliisi ihmettelee.
Oman ongelmansa muodostaa lisäksi Suomen koko. Pienessä maassa myös piirit ovat pienet ja henkilöt vaihtavat valvojan pallilta valvottujen penkille ja takaisin tämän tästä.
Monet uransa Verohallinnossa tai Finanssivalvonnassa tehneet ovat siirtyneet työskentelemään esimerkiksi Finanssialan keskusliittoon.
”Etenkin Fivan johdosta monet on rekrytoitu sieltä valvottavista”, poliisi ihmetteli.
Työmarkkinat ovat vapaat ja siirtyminen laillista. Olisi silti hyvä joskus pysähtyä pohtimaan millaisia ongelmia aiheutuu siitä, että kaverit valvovat toisiaan.
Finanssialan ehdoilla
Hallintarekisterin avaamista ehdottaneessa työryhmässä asioisa päättivät lähinnä finanssialan isot tekijät, kuten Finanssialan keskusliitto, Finanssivalvonta, NASDAQ OMX Helsinki Oy eli Helsingin pörssi ja Elinkeinoelämän keskusliitto.
Talousrikospoliisia tai syyttäjänlaitosta ei työryhmään pyydetty. Työryhmässä istunut valtiovarainministeriön lainsäädäntöneuvos Ilkka Harjun mukaan syyt olivat käytännölliset.
”Jokin raja on työryhmien koolla, se liittyy näihin kokoushuoneiden kokoon”, Harju perusteli.
Haastattelin Ilkka Harjua 1. maaliskuuta yhdessä Voiman toimituspäällikön Susanna Kuparisen kanssa. Kysyimme Harjulta, miksi valtiovarainministeriö edistää lainsäädäntöä, joka helpottaa veronkertoa.
”Tää poliittinen ilmapiiri Suomessa on sellainen, että vaalien alla on tällainen aika kiihkee keskustelu ja tällaiset populistiset teemat…” Harju kuittasi.
Kun tarkensimme, että onko valtiovarainministeriön virkamiehen mielestä veronkierto, siis talousrikollisuus, aiheena silkkaa populismia, hän totesi ykskantaan:
”On, on joo. Oottekste joku persujen julkaisu?”
”Pitäis erottaa verosuunnittelu ja veronkierto. Verosuunnitteluun on paljon mahdollisuuksia, asiantuntijakonsultteja, jotka auttaa niitä, joilla on resursseja käyttää tällaisia konsultteja, kuten yritykset ja varakkaat henkilöt.”
Harju tietää mistä puhuu, sillä hän käy luennoimassa Sijoitusakatemian 750 euron seminaareissa aiheista, joista hän itse on laatimassa lakeja, muun muassa hallintarekisterin avaamisesta.
Siitä Harju oli kanssamme samaa mieltä, että verosuunnittelun ja veronkierron raja on hämärä.
”Mitä varten se yritysjohto toimii?” hän kysyi retorisesti.
”Voiton maksimointi yrityksessä on heidän tehtävänsä, koska se on osakkeenomistajan etu. Silloin tietysti erilaisten verojen välttäminen on niinku tähän liittyvä juttu, että tehtävä on kasvattaa liikevoittoja.”
Hirvosen, Lithin ja Waldenin kesäkuussa 2010 julkaistu harmaan talouden tutkimus oli valtiovarainministeriölle myrkkyä, koska siinä osoitettiin hallintarekisteröintiin liittyvät ongelmat.
Valtiovarainministeriö pyysi Hirvosen ja kumppaneiden raportista lausunnot 55 asiantuntijalta. Yksi lausunnonantajista oli Helsingin syyttäjänviraston Tapio Nyrhilä.
”Hallintarekisteri on viranomaisvalvonnan ulkopuolella ja tarjoaa lailla täysin suojatun anonyymin ympäristön rikosten tekemiseen”, Nyrhilä totesi lausunnossaan.
Hallintarekisterin avaamista puoltava lakiehdotus on parhaillaan lausuntokierroksella. Mahdolliset kriittiset tahot, kuten poliisi ja syyttäjä, eivät mahtuneet kokoushuoneisiin. On täysin eri asia päästä työryhmän sisällä vaikuttamaan lain sisältöön kuin kommentoida valmista lakiaehdotusta.
Valtiovarainministeriössä Hirvonen leimattiin populistiksi, mikä käy ilmi erään toisen ministeriön työntekijän vuotamasta muistiosta. Muistio on päivätty 17. toukokuuta 2010.
Esityksensä lopuksi Ilkka Harju toi julki käsityksensä harmaan talouden torjunnasta. Hän totesi, että viranomaisten toimet harmaan talouden torjunnassa ovat populistisia ja antavat virheellisen kuvan harmaasta taloudesta. Tällaisena populistisena esityksenä hän vielä erikseen mainitsi Markku Hirvosen eduskunnalle valmisteltavana olevan selvityksen harmaan talouden torjunnasta. Harju kertoi, että valtiovarainministeriö on tästä syystä antanut toimeksiannon Helsingin Kauppakorkeakoulun rehtorille laatia Hirvosen selvitykselle vastaselvitys harmaasta taloudesta.
Hirvonen vs. Liljeblom
Finanssivalvonta, Elinkeinoelämän keskusliitto ja Finanssialan keskusliitto antoivat myös omat asiantuntijalausuntonsa Hirvosen ja kumppaneiden tutkimuksesta. Lausunnot ovat lähes identtiset.
Valvova viranomainen ja valvottavien etujärjestöt sanoivat kuin yhdellä suulla, että halllintarekisterin avaaminen on elintärkeää kilpailukyvyn kannalta. Kaikki tyrmäsivät Hirvosen, Lithin ja Waldenin tutkimustulokset ja viittasivat Hankenin rehtorin Eva Liljeblomin selvitykseen hallintarekisterin suotuisista puolista.
Liljeblomin tutkimus oli valtiovarainministeriön tilaama. Siinä ylistetään hallintarekisteröinnin sijoittajille tuomia säästöjä.
”Nettohyöty vaikuttaisi kuitenkin olevan positiivinen suorien kustannusten osalta”, Liljeblom summasi taloudelliset vaikutukset.
Toisin sanoen valtiovarainministeriön työryhmän lakiesitys pohjautuu Hankenin rehtorin arvioon mahdollisesti positiivisesta nettohyödystä. Työryhmässä istunut Arvopaperikeskus, Euroclear Finland, ilmoitti omassa lausunnossaan, ettei työryhmä ollut kyennyt selvittämään uudistukseen liittyviä kokonaiskustannuksia ja tosiasiallisia vaikutuksia.
Valtiovarainministeriön vero-osasto puolestaan huomautti, ettei työryhmä ollut selvittänyt Verohallinnon ja Finanssivalvonnan välistä tietojenvaihtoa eikä verojen maksamiseen liittyviä vastuukysymyksiä. Näyttää siltä, että ehdotus on haluttu saada mahdollisimman nopeasti valmiiksi valvonnasta ja kustannuksista piittaamatta.
Kuka hyötyy?
Kuka hyötyy laista, jonka taloudellisista seurauksista ei ole varmuutta?
Liljeblomin raportin mukaan niille suomalaiselle sijoittajalle, jotka eivät piiloudu hallintarekisteriin vaan pitäytyvät avoimissa arvo-osuustileissä, voi ”kertyä lisäkuluja”. Nämä tavalliset piensijoittajat jäävät uuden järjestelmän maksumiehiksi. Kun Ruotsissa tehtiin sama temppu, kaksi kolmasosaa ruotsalaisista sijoittajista ei halunnut luopua arvo-osuustileistään.
Hallintarekistereistä sijoituspalveluyritysten lisäksi hyötyvätkin ne, jotka haluavat piilottaa omistuksensa tai kiertää veroja. Pimeä raha kelpaa suomalaisille yrityksille.
Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää viime touko–kesäkuussa hyväksyttyä sijoitusrahastolakia, joka avasi ulkomaisille sijoittajille mahdollisuuden hallintarekisteröidä suomalaisia rahastoja.
Sijoitusrahastolaista päätettiin täysistunnossa juuri ennen eduskunnan kesälomaa. Lakimuutos ei kiinnostanut juuri ketään. Aiheesta keskusteli neljä opposition edustajaa sekä hallituspuolue vihreiden Erkki Pulliainen. Yksikään keskustelijoista ei puolustanut lakia, ei edes hallituspuolueen edustaja Pulliainen.
Samaan aikaan verottaja ja poliisi ilmaisivat lainmuutokseen liittyvät huolensa. He pelkäsivät, että veronkierto ja rahanpesu lisääntyvät. Viranomaisten ja muutaman kansanedustajan huolet eivät kuitenkaan pysäyttäneet lakia, se eteni kuin juna. Laki hyväksyttiin 1. kesäkuuta.
Lain valmistelun takaa löytyi jälleen kerran silloinen hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi.
Sammutetuin lyhdyin kohti veroparatiisia
Sijoitusrahastolaki ja nyt helmikuussa valmistunut hallintarekisterien avaamista koskeva lakiesitys vievät Suomea kohti veroparatiisivaltiota. Hallintarekistereillä ajetaan suurpääoman etua ja edistetään rikollista toimintaa. Samalla veronkierto kasvattaa myös tuloeroja.
Ylen MOT-ohjelmassa kerrottiin 21. maaliskuuta, miten verotuksen progressio on käytännössä kadonnut kaikkein suurituloisimmilta kiinteän pääomatuloveron vuoksi.
Suurten puolueiden into nostaa pääomaveroa ei hämmästytä. Kukaan asioista perillä oleva sijoittaja ei maksa pääomaveroa, jos sen kiertämisestä tulee helppoa. Pääomaveroa jäävät maksamaan lähinnä piensijoittajat ja pieniä vuokratuloja saavat vuokranantajat.
”Suomessa on äärimmäisen kapea ja suljettu eliitti. Puolueella ei ole väliä, pitää olla jotain hallussa, kuten rahaa tai media, ennen kuin sut kutsutaan”, eräs haastatelluista talousrikospoliiseista analysoi.
”Ja kun sinne on kerran kutsuttu, sieltä ei kovin helposti joudu ulos. Ylimmässä kastissa on elinkeinoelämän keskushenkilöitä, työnantajajärjestöt ja Finanssialan keskusliitto.”
Puheet & teot eivät kohtaa
Olen yrittänyt saada yli kuukauden ajan pääministeri Mari Kiviniemeltä kommenttia Voima-lehteen siitä, miksi hän on määrätietoisesti ajanut hallintarekisteröinnin avaamista. Lukuisat soittopyynnöt ja sähköpostiviestit eivät ole tuottaneet tulosta.
Kiviniemi puhui harmaan talouden torjunnasta 17. marraskuuta 2010 vastatessaan opposition välikysymykseen, jossa tivattiin miksi harmaata taloutta ei torjuta aggressiivisemmin.
”Veroparatiisien suitsimisessa olemme edistyneet merkittävästi, ja näyttää vihdoin siltä, että pimeiden kansainvälisten rahavirtojen kulkua voidaan merkittävästi vaikeuttaa”, Kiviniemi totesi. ”Veroviranomaisten tietojen saantia henkilöiden sijoituksista ja tuloista eri maissa edistetään tietojenvaihtosopimuksilla.”
Kiviniemen puhe kuulostaa absurdilta ottaen huomioon, millaisia lakiesityksiä ja työryhmiä hän on ollut asettamassa. Myös vetoaminen tietojenvaihtosopimuksiin on silmänlumetta.
Valtiovarainministeriö on laatinut vuodesta 2007 lähtien kymmeniä tietojenvaihtosopimuksia veroparatiisien kanssa. Kuluneen neljän vuoden aikana tietoja ei kuitenkaan ole kertaakaan vaihdettu.
”Täytyy löytää semmonen tasapaino tän viranomaisvalvonnan ja sitte markkinoiden toiminnan välillä”, hallintarekisterin avaamista valmistelleen työryhmän puheenjohtaja, Fivan johtokunnan varajäsen Tuija Taos toteaa.
Valtiovarainministeriössä uskotaan markkinoiden itseohjautuvuuteen ja -valvontaan.
”Se on jokaisen sijoittajan oma valinta [käyttääkö hän arvo-osuustiliä vai hallintarekisteriä]”, valtiovarainministeriön Ilkka Harju kommentoi.
On siis jokaisen oma asia maksaako verot vai ei.
Taloustoimittaja Tuomo Pietiläisen huolta sen sijaan kukaan ei jaa. Jos laki menee läpi, poliitikot ja virkamiehet voivat omistaa kotimaisia yhtiöitä ja tehdä samalla niiden toimintaan vaikuttavia ratkaisuja ministeriöissä, virastoissa, eduskunnassa ja kunnanvaltuustoissa – vaikkapa rakennusalan yritysten hankkeisiin olennaisesti liittyviä kaavoituspäätöksiä.
Kukaan ei pysty selvittämään poliitikkojen ja virkamiesten jääviyttä. Tämä selittää myös Kiviniemen ja muiden poliitikkojen innokkuuden hallintarekisteröinnin avaamisessa.
”Nykyajan suomettuminen on sitä, että suuria konserneja, suursijoittajia ja pörssiyhtiöitä suojellaan. Niitä ei valvota, koska ei haluta keikuttaa venettä”, talousrikospoliisi kiteyttää.
”Voitteko kuvitella miltä tuntuu virkamiehistä, kun me yritetään saada orkesteri, eli poliisi ja virkamiestahot soimaan harmaan talouden vastaisesti, ja hetteikön päällä seistään kun päättäjätaho on mätä. Sitten ne hymyilee, että hieno työ.”
Toinen pommi
Palataan takaisin Sanomataloon. Pläräämme Pietiläisen kanssa ”Arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistusta valmistelevan työryhmän” 500-sivuista muistiota, joka sisältää kaikki työryhmän valmistelemat lakiehdotukset.
Nykyisen lain mukaan pörssissä listaamattomien yhtiöiden täytyy pitää pääkonttorissaan julkista listaa osakkaista ja osakkeiden omistajista. ”Niitä voi käydä siellä lukemassa”, Pietiläinen kertoo.
Tällaisia listaamattomia yrityksiä ovat esimerkiksi rakennusalalla vaikuttavat Hartela ja Lujatalo.
”Mä muistan paljon keissejä, joissa päättävien poliitiikkojen yhteyksiä on selvitelty nimenomaan osakeluettelosta. Ne ovat tärkeitä, niiden kautta me selvitettiin silloin Kauko Juhantalon ja Ulf Sundqvistin kytkökset.”
Sundqvist joutui eroamaan SDP:n puheenjohtajan paikalta ja sai vankeustuomion. Juhantalon talousrikoksia käsiteltiin valtakunnanoikeudessa.
Selatessamme muistiota törmäämme yllätykseen. Lakiehdotusten sekaan on piilotettu pommi: lakimuutos, jonka seurauksena listaamattomien yhtiöiden osakeluettelot olisivat ainoastaan osakkeenomistajien saatavilla.
”Muilla kuin osakkeenomistajilla ei momentin mukaan olisi oikeutta tutustua luetteloihin”, lakiehdotuksesa sanotaan yksiselitteisesti.
”Tässä piti olla kyse arvopaperimarkkinalaista, mutta täällä keskellä onkin muutos osakeyhtiölakiin”, Pietiläinen hämmästelee.
Hän soittaa kollegalleen ja alkaa selvittää kuviota.
”Tää on vielä muotoiltu ovelasti, että osakkeen omistajilla on ”edelleen oikeus” nähdä osakeluettelo. Mut sehän on perhana ollut se oikeus kenellä tahansa – omisti niitä osakkeita tai ei!”
Näin medialta halutaan viedä kuin varkain viimeisetkin mahdollisuudet selvittää sisäpiirikauppoja ja poliitikkojen kytköksiä. Poliitikot, virkamiehet ja finanssialan
edustajat pitävät huolen, että tulevaisuudessa Uffet ja Juhantalot pääsevät kuin koira veräjästä.
Artikkelin kirjoittaja Jari Hanska on yksi Ryhmäteatterin Eduskunta-esityksen käsikirjoittajista & esiintyjistä. Hän valmistuu tänä keväänä Helsingin yliopistosta valtiotieteiden maisteriksi pääaineenaan poliittinen historia. Pro gradussaan Hanska tutki kansanedustajiin kohdistuvaa lobbausta. Artikkeli pohjautuu Eduskunta-esitystä varten kerättyihin materiaaleihin & haastatteluihin. Esityksen käskirjoittaja & ohjaaja Susanna Kuparinen on myös Voima-lehden toimituspäällikkö.
_______________
Paskan möivät
Hallintarekisteröinnin laajentamista perustellaan kansainvälisellä käytännöllä ja verokilpailun mantraa toistellen. Moni muu maa Euroopassa ja muualla kun tarjoaa mahdollisuuksia sijoittamiseen ohi julkisten rekisterien.
Vastuu sijoittajien henkilöllisyyden tarkistamisesta vyörytetään pankeille, jotka ovat usein rekisteröityneet ulkomaille. Rahanpesun valvonta toimii tällöin yhtä hyvin kuin kansainvälisen pankkijärjestelmän heikoin lenkki.
Heikoin lenkki on usein, no, heikko. USA:n viranomaiset paljastivat vuonna 2008 sveitsiläisen UBS-jättipankin laajamittaisen veronkiertotuotteiden markkinoinnin. Augusto Pinochetin oli merkitty arvostetun Riggs-pankin tietokantoihin ”eläköityneenä ammattilaisena”, joka on elämänsä aikana kerännyt huomattavan omaisuuden.
Vastaavilla väärinkäytöksillä voisi revitellä sivukaupalla, mutta jätetään se väliin. Oleellisempi kysymys on, miksi laajentaa suomalaisia salaisuuslakeja kansainvälisen verokilpailun nimissä? Ketä tämä hyödyttää?
On vaikea keksiä muita merkittäviä hyötyjiä kuin lain valmistelutyöhön osallistuneet rahoitusmarkkina-alan yritykset sekä sijoittajat, joiden toiminta ei kestä päivänvaloa. Haittapuolina työpaikkavaikutuksia ei käytännössä juuri ole, eikä valtio tule keräämään enempää verotuloja – päinvastoin.
Kysymyksen voi kääntää myös toisin päin ja kysyä, mitä Suomi ja suomalaisyritykset ovat menettäneet aiemman, suppeamman (mutta silti ongelmallisen) hallintarekisterin puitteissa? Onko verokilpailu jyrännyt pienen Suomen, jättänyt meidät globalisaation ulkopuolelle?
Tältä ei vaikuta ainakaan, kun katselee suomalaisten pörssiyhtiöiden omistuspohjaa. Huolena on päin vastoin ollut suomalaisomistuksen vähyys. Myös pankit ovat porskuttaneet yli taantuman.
Verokilpailun mantralla voi tänä päivänä näköjään ajaa läpi minkä vain lainmuutoksen. Paskan möivät.
Matti Ylönen
Kirjoittaja tutkii veroparatiiseja.
Matti Ylönen: Veroparatiisit. 20 ratkaisua varjotalouteen. Into Kustannus 2008.
________________
Mitä meille ei kerrota
Onko Suomesta todella tulossa veroparatiisivaltio? Suomen valvonta- ja verotuskäytännöt poikkeavat huomattavasti muista Euroopan maista.
Hallintarekisteröintiä on perusteltu sillä, että Suomen lisäksi ainoastaan kahdessa muussa EU-maassa se ei ole mahdollista. Suomen pelätään jäävän jälkeen ”yleisestä kehityksestä”. Samalla on jätetty kertomatta monia muita sijoitustoimintaa koskevia seikkoja:
– Britanniassa yhtiöillä on lakiin perustuva oikeus saada tietää omistajansa. Suomessa tätä oikeutta ei ole.
– Norja, Tanska, Saksa, Itävalta, Espanja, Alankomaat ja Luxemburg käyttävät osinkoja maksettaessa niin sanottua palautusmenettelyä. Tällöin liikaa veroa maksaneet joutuvat hakemaan jälkikäteen palautukset. Ehtona on, että he pystyvät todistamaan asuinpaikkansa. Tällä vältetään monta veronkiertäjää. Suomessa veroalennuksen saa jo osinkoja maksettaessa.
– Esimerkiksi Britanniassa, Ranskassa, Saksassa ja Ruotsissa talousrikollisuudesta annettavat rangaistukset ja hallinnolliset seuraamukset ovat merkittävästi ankarampia kuin Suomessa. Suomessa Finanssivalvonta ei ole määrännyt tähän päivään mennessä ainoatakaan seuraamusmaksua.
– Harmaan talouden tutkijan Markku Hirvosen ehdotuksesta Suomeen yritettiin saada kansainvälistä sijoitustoimintaa tutkiva yksikkö. Ehdotus ei saanut vastakaikua. Ruotsissa vastaava on jo olemassa ja se työllistää noin 80 henkilöä.
– Suomen Verohallinnolla on jokaisessa yksikössä rikosasianvalvoja… paitsi konserniverokeskuksessa. Sen tehtävänä on valvoa konsernien toimintaa – ilman rikosasianvalvojia.
– Vuonna 2010 Suomessa toimi 52 ulkomaisista etävälittäjää, eli Helsingin pörssissä sijoituspalveluita tarjoavaa yritystä. Etävälittäjistä ainoastaan yksi antoi vuosi-ilmoituksensa Suomen veroviranomaisille. Valtiovarainministeriön mukaan etävälittäjiltä ei voida ilmoitusta edes vaatia. Esimerkiksi Ruotsissa ilmoitus vaaditaan.
Jari Hanska
_______________
Rikolliset valtionhallinnossa?
Torstaina 3. helmikuuta 2011 eduskunnan täysistunnossa käsiteltiin tarkastusvaliokunnan laatimaa mietintöä harmaan talouden katvealueista. Kuunnellessani keskustelua korvaani särähti vihreiden Erkki Pulliaisen toteamus:
”Kansliapäällikkö Raimo Sailas ilmoitti huolestuneena tarkastusvaliokunnalle havainnon, jonka mukaan rikollisuuteen taipuvaisia tahoja on ujuttautunut valtion virkakoneistoon.”
Tavoitin Raimo Sailaksen sairaslomalta ja kysyin, keitä nämä rikollisuuteen taipuvaiset tahot tarkalleen ottaen olivat.
”En ole ollut tarkastusvaliokunnassa koskaan kuultavana harmaata taloutta koskevista asioista. Sairaslomani alkoi jo syyskuun lopulla, enkä sitä ennenkään ole tarkastusvaliokunnalle näistä asioista käsityksiäni esittänyt”, Sailas vastasi sähköpostitse.
”Tässä on edustaja Pulliaiselle tapahtunut joku muistivirhe tai vastaava. Hänen minun nimiini panemansa virkekin tuntuu oudolta, enkä usko näin muuallakaan sanoneeni.”
Pulliainen pysyy kuitenkin kannassaan.
”Syksyllä puolitoista vuotta sitten olimme tarkastusvaliokunnan kanssa valtiovarainministeriössä visiitillä, eli tarkastusmatkalla. Esittelypuheenvuorossa kansliapäällikkö Sailas kertoi huolensa siitä, että talousrikolliset ovat ujuttautuneet valtionhallintoonkin.”
Pulliaisen mukaan myös muut tarkastusvaliokunnan jäsenet muistavat Sailaksen lausunnon ja sitä on usein siteerattu. Yllättävää on se, että tarkastusvaliokunta ei halunnut tarkennusta siihen mistä nimenomaisista tahoista oli kyse, vaikka valiokunta olisi tämän tiedon halutessaan saanut.
”Jos se ei ole työn kannalta välttämätöntä, niin salainen tieto on salaisena pidettävä, älä ota sitä mielesi rasitteeksi”, Pulliainen toteaa.
Jari Hanska
Lainsäädäntöneuvos Ilkka Harjun
haastattelun videotallenne julkastiin Fifissä 4. huhtikuuta.
Jari Hanska
