Korkeat sfäärit & kommunikaation ongelmat, tuliset karvanopat & Snellmanin henki ovat aina pinnalla, ainakin jos uskoo räppäri Mikko Kuoppalaa.

Muusikko Mikko Kuoppala eli Pyhimys ei ole uskonnollinen mies. Taiteilijanimensä hän lainasi Simon Templarilta. Siis fiktiiviseltä veijariseikkailijalta, jonka Roger Mooren tv-sarja teki kuuluisaksi 1960-luvulla.

”Pyhimys selvisi kaikista ongelmatilanteista niin smoothisti, että ei tulleet mieleenkään mitkään uskonnolliset viittaukset. Jos johonkin uskon, niin juuri siihen että mikään, tai varsinkaan kukaan, ei ole pyhä.”

Kaimansa tavoin Kuoppala välittää sanottavansa sulavasti ja huumorin avulla. Ja sitä sanottavaa piisaa.

Uudella Medium-albumillaan Kuoppala sivuaa toistuvasti viestinnän vaikeutta. Levyn alussa hahmotellaan maailma jossa elämme, sitten keskitytään yksilöihin ja lopulta vedetään nämä yhteen. Korkeiden sfäärien ja alkuräjähdysten jälkeen, tarkasteltaessa maailmaa yksilötasolla, kuvaan astuvat kommunikaatio-ongelmat.

”Haluan näyttää, että on mahdotonta tarkkailla todellisuutta objektiivisesti. Tietoon pitäisi suhtautua kriittisesti, siinä on aina kuitenkin pohjimmiltaan kyse jonkun mielipiteestä. Ei absoluuttista totuutta ole olemassakaan.”

”Hei tyhmä tyttö, pidä silmät auki, mul on karvanopat liekeissä.” Pyhimys riimittelee kappaleella Kaunotar ja Sirviö.

Kappaleen kertojaminä samaistuu Big Brotherin Perttu Sirviöön. Navanalushuumori olisi helppo kuvitella BB-Pertunkin suuhun. Todellisuuden peilaaminen tosi-tv-formaatin kautta tarjoaa tehokkaan läpileikkauksen ajastamme.

”Tosi-tv on viimeisin turhuus, joka on aiheuttanut paljon keskustelua tästä ajasta. Tarkan castingin ansiosta se saa meidät kuvittelemaan olevamme hieman keskimääräistä älykkäämpiä. Tästä ei kuitenkaan käy syyttäminen mediaa tai vallanpitäjiä, ihmisellä vaan on taipumus paeta todellisuutta.”

Hiphopin rajoja koetteleva Medium soljuu sulavasti valssista bossa novaan ja iskelmä lyö kättä sämpleille. Puhelaulun perinteiden mukaisesti tekstiä on paljon, ohuen pamfletin verran. Vakavampia aiheita rytmittää myös huumori.

”Jag är ingen cliché”, pajattaa umpisuomalainen Pyhimys yhdessä moninaisista rooleistaan ja jatkaa: ”Lukeeks mun otsassa Pappa betalar? Jos mul olis nittionio problemer, niin raha ei ois yks niist.” Bättre Folk -kappale lähestyy kulttuurien yhteensovittamisen haasteita esimerkkinä kuvitteellinen suomenruotsalainen. Robban ei ole, vastoin yleistä stereotypiaa, menestynyt.

Niin sanottu pakkoruotsi on viime aikoina ollut framilla julkisessa keskustelussa. Kuoppalan mielestä väittely entisen isäntäväen kielen osaamisen hyödyistä on toisarvoista.

”En minä itse kouluruotsista pitänyt. Sittemmin olen kuitenkin opiskellut opettajaksi ja olen näkemyksiltäni vähän snellmanilainen.”

J.V. Snellman oli vahvasti sitä mieltä, että opiskelussa ei ole kyse pelkästään oikeudesta vaan velvollisuudesta.

”Jos ihmistä eläinlajina määrittää jokin sellainen kuin sivistys, niin minun mielestäni tehtävämme on siirtää sitä sivistystä ketjussa eteenpäin. Kyllä kaikki voivat sitten myöhemmin päättää, käyttävätkö keräämäänsä tietoa mihinkään.”

Eikä ajatus opin hyödyllisyydestä tai tarpeellisuudesta koske pelkästään ruotsin kieltä ja tätä päivää.

”No, 1500-luvulla jälkikasvulle opetettiin, että jumala loi maailman, koska se oli silloinen tieto. Hyvä, että opettivat. Siinähän se tieto välittyi ja muokkautui. Siihen, miten tieto nykyään käsitetään, sisältyy myös se, että kaikkea kohtaan kuuluu olla kriittinen.”

”Ei ruusuu tai ruiskukkaa, ei tähteä, ristii tai kuuta.”

Medium ottaa toistuvasti kantaa tuotemerkkeihin ja mielikuvien tehtailuun. Swooshien ja dieseleiden maailmassa kaikki brändätään.

”Olisi sokeata kuvata maailmaa kuvaamatta niitä käytänteitä, joista olemme sopineet keskenämme. Kappale Vatos Logos käsittelee kaikkia brändejä, ei pelkästään myytäviä sellaisia. Uskonnon ja nationalismin jälkeen rupeamme etsimään uusia samaistumisen kohteita ja se on ihan sama onko se ruusu tai ruiskukka tai Nike. ”

”Jopa puolueet tekevät politiikkaa imagolla, eivät asioilla. Sinänsä brändit eivät ole sen kummempia asioita kuin vaikkapa sanat. Ongelma on siinä, että koska symboleilla ei ole mitään objektiivista merkitystä, ne johtavat helposti yksinkertaistamiseen ja väärinkäsityksiin.”

Kuoppala kuvaa kappaleellaan maailmaa sellaisena kun se meille kuluttajakansalaisille näyttäytyy, brändien hallitsemana. Hengenheimolaisen hän löysi yllättäen chileläisrunoilija Pablo Nerudasta.

”Nerudan United Fruit Co. -runon pätkä oli täysin spontaani lisäys tuohon biisiin. Runo käsitteli juuri samoja teemoja kuin mitä olen yrittänyt tässä itsekin hahmottaa. Se oli ihan taivaanlahja.”

Kun pasuuna oli soinut ja kaikki oli valmista maan päällä, Jahve jakoi maailman.

Osansa saivat Coca-Cola Incorporated, kaivosyhtiö Anakonda, Ford Motors ja sen sellaiset.

United Fruit varasi itselleen mehevimmän, minun maani keskirannikon, Amerikan suloiset uumat.

Se risti alueensa uudelleen Yhdistyneiksi Banaanivalloiksi.

Ja vainajien leposijoille, laajan maan valloittaneiden rauhattomien sankareiden ja lippujen, vapauden päälle se perusti koomisen oopperansa.

(Suom. Pentti Saaritsa.)

Mikään ei ole mustavalkoista Kuoppalan maailmassa. Ei edes suhde kansallisromanttiseksi juopotteluksi yltyneisiin jääkiekon maailmanmestaruusjuhliin.

”Se, että jotkut tekevät kumisella kiekolla enemmän maaleja kuin toiset, muuttaa koko kansakunnan tilaa. Sehän on kuin kansallinen psyykelääke ja se, jos mikä, on mielenkiintoista. Ilmiötä voi analysoida ja ottaa samalla ilon irti, en edes tiedä iloitsinko siitä kumikiekosta vai oliko ihmisten ilo tarttuvaa.”

Kuoppala itse seurasi hysteriaa lähietäisyydeltä, sillä hän heilui Kauppatorin lavalla basson kaulassa. Kollegat Monspilta, Jare & VilleGalle saivat Häissä-biisinsä pyörimään lätkäkisojen lähetyksiin ja menestys oli taattu. Videolla ja sittemmin lavallakin hyysäsi myös Pyhimys osana possea.

Mestaruuden yhteydessä käytiin julkisuudessa myös keskustelua rasismista. Osa juhlijoista huusi mestaruutta ja oli samalla ajamassa väärän värisiä maasta.

”Kun tästä ihmisen sisäänrakennetusta me vastaan te -asetelmasta ei pääse millään eroon, niin on pitänyt keksiä tuollainen suhteellisen vaaraton kumikiekkoharrastus, jossa vaikka eri valtioiden edustajat voivat kisailla. Tietenkin tällöin syntyy myös konflikteja, sillä hyvä me -asenne pitää aina sisällään ei niin hyvä te -asenteen.”

Tällä kertaa täysin merkityksetön taustatekijä ei tainnut olla persujen jytkykään.

”Metroseksuaalisuuden jälkeen on tullut äijäkulttuuri, joka on puolestaan johtanut junttiuden nousuun. Takatukat ovat muotia ja mitä pellempää roolia vetää, sitä parempi.”

Ehkä meidän pitäisi ottaa yhteisten asioidemme hoito vähän vakavammin.

”Suomalaisethan ovat keskimäärin ihan fiksuja. Enkä puhu mistään Tatu Vanhasen teorioista, vaan hyvästä koulutuksesta. Me vaan heittäydytään tyhmemmiksi kuin mitä me ollaan, se mua huolestuttaa. Jos katsoo kauempaa, ei erota, esittääkö joku idioottia vai onko se sitä.”

Pyhimys kiertää keikoilla ympäri maan läpi kesän. www.pyhimys.com

Jari Tamminen